Viikkokatsaus

Viime sunnuntaina harjoittelin vielä hieman ruokakuvausta ja pistelin sen jälkeen poskeeni mitä herkullisimman leivän. Tomaatti-mozzarellayhdistelmä toimii voikkarissakin mainiosti. 

Pyörähdin Kodin Ykkösessä ruokakauppareissun yhteydessä ja kuten huomaatte, tuo samainen persikanväri kiinnitti huomioni myös sisustusmielessä. Hmph. 

Koko viikko taisi mennä vuoroin koneen eteen käpertyneenä ja vuoroin syödessä. Kyllästyin jo kokkauskokeiluihin ja palasin perusmunakaslounaisiin ja salaatteihin. Ei sille mitään voi, että en vain innostu touhusta yksin. 

Koneelle käpertyminen oli suorastaan maanista, niin pahasti koukutuin Suitsiin. Olisin voinut katsoa vaikka kymmenen jaksoa putkeen. Ja itse asiassa yhtenä päivänä taisin tehdäkin juuri niin. Odotan todella pahoja vieroitusoireita, kun saan kakkoskauden loppuun. 

Sitten oli aika sulattaa pakastin. Olin jotenkin odotellut pakkasia ryhtyäkseni hommaan, mutta koska pakkasia ei tullut, tyhjensimme pakastimen sitten syömällä. Menussa oli jäätelöä, jämäpizzoja ja ranskalaisia. Pizzat eivät jääneet historiaan herkullisuutensa vuoksi, mutta eipähän tarvinnut heittää ruokaa pois, mitä vihaan. 

Välillä katsoin myös lätkää. Laivis ei ollut kovin innokas kisakatsomon osallistuja. Enpä minäkään ole kovin aktiivinen ollut, saldoksi jäi kaksi matsia. Ruotsi-peli nyt oli lannistava floppi, mutta onneksi vire parani seuraavaksi päiväksi. Olen viettänyt elämässäni todella paljon aikaa jäähallissa, koska ystäväpiirissäni oli paljon hokipoikaystäviä lukioikäisenä ja ennätin jo ajatella, että olen nähnyt jääkiekkoa riittävästi koko loppuelämän tarpeiksi. Tajuan kyllä peliä ihan kohtuullisesti ja nyt olikin yhtäkkiä kivaa katsoa kiekkoa piiiiiitkästä aikaa. 

Lauantai alkoi siivoushommilla ja koska olen nyt kotirouvaillut, niin tuntui asiaankuuluvalta silittää lakanat, mitä en todellakaan jaksa joka kerta tehdä. 

Kauppalista oli vähän erilainen kuin yleensä. Meillä oli nimittäin eilen bileet. 

Kekkerit alkoivat asiaankuuluvasti kisastudiolla. Laivis teki tuhmuuksia sillä aikaa, kun muut seurasivat peliä. Se vetäisi nimittäin kulhollisen sipsejä. Tai no, onneksi kulhon pohjalla oli enää aika vähän. Meillä on ollut Laivakoiran kanssa vähän ryppyjä rakkaudessa. Toissapäivänä se löysi nimittäin metsästä makkaran, jonka jouduin kaivamaan sen suusta pois aika rajuin ottein. Meilläkin päin kun aina joskus on niitä myrkytettyjä juttuja, niin piti olla tosi nopea. Normaalisti Laivis hyväksyy kohtalonsa ja antaa kaivaa suustaan aarteet pois, kunhan sitä vain ehtii tarpeeksi äkkiä väliin. Nyt se oikein vinkui ja vastusti, kun kaivoin makkaraa sen kurkusta. Voi sentään, matte suuttui ja makkara meni. Niinpä sipsikosto olisi varmaan pitänyt arvata. Laivis myös karkasi kesken juhlien ja löytyi naapurin parkkipaikalta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riitti. 

Juhlat olivat huippuhauskat, sellaiset oikein vanhat kunnon kotibileet. Nauroimme kippurassa, paistoimme yöhodareita ja otimme ilon irti siitä, että niin moni pääsi paikalle. Viimeiset vieraat lähtivät neljän aikaan aamulla. Kaaduimme suoraan sänkyyn ja aamulla näky oli vähän toisenlainen kuin yleensä aamukahvia keitellessä. 

Nyt koti on kuitenkin raivattu ja saan nauttia juhlien ihanasta jälkiseuraamuksesta - siitä, että kukkia on ihan kaikkialla. 

Koska olo on vähän väsähtänyt, eikä tämä nyt varmaankaan ole se suotuisin sporttipäivä, niin voisin ehkä katsoa pari jaksoa Suitsia...