Viikkokatsaus

Koska viime viikonlopun agendalla oli juhlia, sunnuntai oli sitten sellainen hieman rauhallisempi päivä. Katsoin kerran telkkarista jotain dokumenttia italialaisista nuorista aikuisista, joiden baari-illan jatkojen olennainen osa oli yöspagetti. Pastaan tuli vain runsaasti oliiviöljyä, valkosipulia ja chiliä. Olin kai jotenkin alitajuisesti himoinnut kyseistä ruokalajia, koska raaka-aineet löytyivät harvinaisen sopivasti sunnuntaia kaapista. Sitä sitten!

Laivis oli ollut hoidossa, koska sille olisi muuten tullut liian pitkä ilta ja yö yksin. Oli kova kiire saada haukku kotiin, koska jostain syystä näin yöllä painajaista, että Laivis muutti pois kotoa. Se pakkasi pienen laukun ja lähti. Se oli ihan kamalaa, enkä pystynyt lopettamaan itkemistä. 

Sitten hain lainakameran itselleni ja totesin, että hieno on. 

Aamut olivat rauhallisia ja hyvin rutiininomaisia. Elämässä on koko ajan niin paljon muuttuvia tekijöitä, että vapaa-ajallani teen sen vuoksi todella mielelläni usein samoja juttuja. Se luo kai jonkinlaista hallinnantunnetta. 

Yritin juoda vähemmän kahvia, koska minulla oli pieni hampaidenvalkaisuprojekti. Ei sitä kahvittelua missään varsinaisesti kielletty (olin siis ihan vain ostanut sellaisia hampaisiin aamuisin liimattavia tarroja), mutta ajattelin, ettei nyt ainakaan heti kannata perään kahvitella. No, eihän siitä mitään tullut. Yritin juoda pienempiä kupillisia ja jotenkin holauttaa kahvit suoraan nieluun. 

Laivakoira kävi lähellä rukkasiksi muuttumista, kun se kekkuloi koko yön ja haukkui Hesarin kuluneella viikolla. Kyllä sitten oli mukava rentoilla. Sen, ei minun, joka lähdin töihin. 

Mies lähti reissuun ja minulla alkoi leipätyöstäni kuukauden lomautus. Niinpä lohtukukat olivat paikallaan. 

Laivis piti seuraa ja olin niin heikko, että otin sen myös viereeni nukkumaan. 

Lomautuksen aiheuttama huono fiilis yhdistettynä viimeisen työvuoron öiseen luonteeseen tuotti pohjattoman väsymyksen ja GG:n Michelin sanoin ennuin. Niinpä tuntui asiaankuuluvalta myös korjata ennuita Gilmore-keinoin. Paistoin pizzan, laitoin viitoskauden eli suosikkini pyörimään ja murjotin sängyssä.

Seuraavalle aamulle varattu puhde, lumityöt, ei varsinaisesti parantanut tilannetta. Vihaan, vihaan, vihaan lumitöitä! 

Lepuutin hermojani pienellä juoksulenkillä typerän kolaamisen jälkeen ja kuten aina, se auttoi. Olen ollut todella positiivisesti yllättynyt siitä, miten mahtava keksintö nastalenkkarit ovat. Jalat eivät ole lipsuneet koko talvena kertaakaan. Sain Haglöfsin kengät PR-toimistovierailulta syksyllä ja odotukseni eivät olleet aluksi kovin korkealla. Ihan hyvinhän se juoksu viime talvenakin oli sujunut tavallisilla lenkkareilla. Vasta nastoja kokeiltuani ymmärsin eron. Eipä ole tarvinnut mutkissa jarrutella! Haglöfs on Asicsin omistama, joten lesti on sama ja koska normilenkkarini ovat Asicsit, kengät ovat omaan jalkaani juuri täydelliset. Pinnoite on goretexia, joten varpaat eivät kastu. Eivätkä muuten myöskään palele. 

Koska nyt on aikaa, päätin ottaa helmikuun projektiksi kokkailla muutakin kuin salaatteja ja munakkaita myös silloin, kun syön yksin. Lauantai-illan lämmikkeeksi syntyi siis bataatti-kukkakaalikeittoa vuohenjuuston kanssa. Maustoin sopan inkiväärillä ja chilillä ja totesin kokeilun suhteellisen onnistuneeksi. Onneksi panostin iltapalaan, koska Glorian Ruokaa ja Viiniä selaillessani löysin tällaisen reseptin samoilla raaka-aineilla. 

Kuulostipa se hyvältä - niin kuin moni muukin ohje - ja olisin todellakin tuntenut suurta annoskateutta, jos edessäni olisi nyt ollut joku väsynyt munakas. No, koska nyt on aikaa, päätin panostaa myös siihen, että voisin toimia perheen pääasiallisena ruokavastaavana ja valmistaa myös enemmän aikaa vaativia ruokalajeja ja kokeilla uusiakin juttuja. Listalla on ainakin jotain pitkään haudutettavaa pataruokaa ja padassa paistettua oliivileipää (resepti yllämainitussa lehdessä). Lehdestä innostuneena päätin myös kokeilla jotain raakaleivonnaista. 

Sunnuntaiaamu alkoi jo hyvillä fiiliksillä Bassoradion ja herkkukahvin seurassa. Erikoinen kuukausi on epäilemättä edessä, mutta toivottavasti se tuo mukanaan myös jotain uutta ja hyvää.