My bling-a-ling

Kun pyysin teiltä toivepostauksia jokunen kuukausi sitten, joku kysyi, voisinko tehdä postauksen koruistani. Jo vain! Tosiasia on se, että kaikkien korujen kuvaamiseen menisi ikä ja terveys, joten esittelen tässä tämänhetkiset lempparini. Gauhar-yhteistyöstä saadut korvikset ovat pysyneet suosikkeina syksystä saakka. Olen käyttänyt niitä todella paljon ja ne ovat niitä harvoja kullansävyisiä koruja, joita käytän aktiivisesti. Hopea tuntuu yleensä enemmän omanlaiselta sävyltä. 

Hopeiset Tiffany-korut ovat varmaankin yksiä mieleisimmistä koruistani. Uusin lisäys on joululahjaksi saatu ranneroju. Pitkät helmet, joita käytän yleensä kaksin kerroin, ovat Shanghaista. Ostin ne alun perin ystäväni kolmekymppisille, joilla oli 20-lukuteema. Flapper-mekon kanssa pitkät helmet kuuluivat asiaan. Helmiä ostan Kiinan reissuilta aina silloin tällöin, juuri muuta en. 

Mustat helmet, jotka osoittautuivat tosi hankaliksi kuvata, ovat myös Shanghaista. Pallukat lienevät jotain muovia, mitään aitoa näissä ei ole. 

Olen aina tykännyt Swarovskin koruista, joita olen sekä saanut lahjaksi että ostanut itse. Rannekoru ja roikkuvat korvikset ovat lahjoja mieheltä. Ne ovat sen verran näyttäviä, että käytän niitä lähinnä juhlissa. Nyt viimeksi yhdistin ne iltapukuun. Kihla- ja vihkisormus ovat tietenkin eniten käytetyt koruni. Tosin liikun ilman niitäkin ihan sujuvasti. Minulla on nimittäin usein tapana ottaa kaikki korut pois, kun tulen kotiin. Jos piipahdan vaikka lähikauppaan tai koiraa viemään, en todellakaan muista aina laittaa sormuksia. 

Tiffanyn hopeaosastoa on myös siro kaulakoru, joka on noussut pienen välikauden jälkeen uudelleen suosiooni. Kaulakoruja käytän koruista vähiten. Käytän paljon huiveja ja usein tuntuu siltä, että sekä kaulakoru että huivi samassa asussa olisi vähän tårta på tårta. 

Töissä korujen käyttö on minimaalista ja olen hyvin kaavoihin kangistunut. Korvissa napittavat Design Paula Nummelan helmet ja käsiin kuuluvat kello, vihki- ja kihlasormukset ja Tiffanyn hopeasormus. Olen nyt tuskaillut superkuivien käsien kanssa jo jonkin aikaa ja tällä viikolla löysin vihdoin pelastuksen L'Occitanen rasvasta. Se on ainoa käsivoide, joka auttaa edes jotenkin.