Do it now - the NYC edition

Eräs uusista motoistani on - yllätys yllätys - Pinterestistä napattu. Do it now, sometimes later becomes never. Sen voimalla uhmasin New Yorkin mittapuun mukaan järkyttäviä pakkasasteita ja kylmää pohjoistuulta, palellutin sormeni ja jäädyin muutenkin kalikaksi. Halusin harjoitella uudella kamerallani ja ottaa sen yhden tietynlaisen kuvan Brooklyn Bridgeltä. Hyvänä puolena pakkasessa oli se, että sillalla ei seitsemän aikaan illalla ollut sitä tavallista turistiryysistä vaan sain kuvailla aika lailla rauhassa. 

Aamulla aurinko paistoi petollisesti. Ulkona näytti sellaiselta ihanan raikkaalta pakkaspäivältä, jolloin tekee mieli 10 minuutin reippailun jälkeen avata takki. Onneksi tiesin paremmin. Olin kunnon suomalaisena pakannut mukaani pitkät kalsarit ja pipon. Niinpä pakkasin itseeni paljon kerroksia, enkä katunut hetkeäkään. Merinovillaiset versiot pitkistä kalsareista eivät olisi olleet yhtään pahitteeksi. Tämä otettakoon siis oikeasti vakavana NYC-vinkkinä: Sitten kun siellä on kylmä, niin siellä todellakin on kylmä. 

Lisäsin asuuni vähän koruja, että näyttäisi siltä, että edes jonkinlaista harkintaa on käytetty, eikä vain kääriydytty kaikkiin vaatekaapin villaisiin yksilöihin. 

Kävelin tuttuun tapaan SoHoon. 

Pysähdyin matkalla Starbucksiin lämmittelemään. Aamun ihmisvilinää katsellessani tunsin yhtäkkiä äidillistä tarvetta sännätä motkottamaan ohikulkijoille. Takki kiinni! Hanskat käteen! Ja missä sun pipo oikein on?! 

Kylmyyden vuoksi kuvasaldo jäi hieman laihanlaiseksi, koska nyt ei vain pystynyt. Käteni ovat kaikista pelastusyrityksistä huolimatta edelleenkin kuin hiekkapaperia. 

Do it now -hengessä tein vielä muutaman jutun lisää. Olin monta kertaa kävellyt ohi eräästä lähiympäristön Le Pain Quotidienistä ja ihastellut, miten kodikkaalta ravintola näyttääkään. Yleensä en kuitenkaan tykkää syödä ravintolassa yksin, joten olen tyytynyt hakemaan Whole Foodsista eväät hotellihuoneeseen. Tällä kertaa päätin, että nyt syönkin ulkona. Puhelintani pöydässä kiivaasti räplätessäni tuli mieleen se SATC-jakso, jossa Carrie päättää syödä yksin ravintolassa. Nykyään kun on kaikenlaista mahdollista oheistoimintaa älypuhelimissa, niin se yksin syömisen kynnys on ehkä pienentynyt. Le Pain Quotidien on ketju ja ravintoloita on ympäri Manhattania. Listalta löytyy erilaisia salaatteja, piirakoita ja sen sellaista. Nimensä mukaisesti paikan juttu ovat kuitenkin leivät, jotka ovat luomua, itse leivottuja ja varmasti suorastaan ihmeitä tekeviä. Hyvältä ne ainakin maistuivat. 

Koska olin vakaasti päättänyt tehdä niitä asioita, joista yleensä ajattelen, että en nyt jaksa tällä kertaa, seuraavalla sitten, ostin myös vihdoinkin Dean & Delucasta kaunista käsisaippuaa ja keittiöliinoja. Panostin etikettikynttiläostoksiin, jotka olen tähän mennessä hylännyt kynttilöiden painon vuoksi ja jaksoin kerrankin keskittyä Whole Foodsin kahviosastolla. Päätin myös kuljettaa kaikki ihanat paperikassit kotiin, mutta tässä asiassa jouduin hieman joustamaan. Amerikassa teitä ei nimittäin vain aurata vaan suolataan. Niinpä kadut ovat sohjovelliä ja sen lisäksi, että UGGini ovat nyt todennäköisesti roskiskamaa, niin Dean & Delucan kassiin lensi rapaa. Yhyy! Korvaisikohan matkavakuutus paperipussimenetyksen?

Kynttiläostoksista lisää ensi viikolla, nyt vielä yksi kuppi kahvia ja sitten napsimaan niistä kuvia! Kivaa viikonloppua!