Viikkokatsaus

Viime viikko päättyi tyynyjärjestäjäisiin. Heivasin paria käpyä lukuun ottamatta kaiken jouluun viittaavan ja toin kevättalvisempaa kamaa tilalle. 

Sitten tuli pientä aikapainetta. Olin jotenkin koko ajan ajatellut, että loppiainen on tiistai. No, eihän se ollut ja loppiaisena sattui olemaan erään esseen deadline. Loppiaisena oli myös paljon muuta, joten pääsin tehtävän kimppuun siinä kahdeksalta illalla. Niin se taitaa olla, että mikään ei ikinä tässä maailmassa valmistuisi, jos ei viimeisiä hetkiä olisi ja niin kävi nytkin. Palautin tehtävän ja aikaa taisi  lopulta jäädä ylikin. 

Alkuviikon pimeät ja kaatosateiset illat eivät juuri lenkkipolulle houkutelleet. Kun takana oli vielä kohtuullisen intensiivinen koulutuspäivä, totesin parhaaksi vaihtoehdoksi ottaa terveysvaikutukset lenkin sijaan lasillisella viiniä ja yhteisellä ajalla. 

Iltapalaksi oli siis bruschettaa tai arkisemmin lämmintä voileipää. Ostan tosi harvoin vaaleaa leipää kotiin, mutta sitten kun ostan, niin se maistuu kyllä todella hyvältä. Kanniston leipomo osaa asiansa. 

Seuraavana iltana jatkoimme wining and diningia 10-vuotispäivämme kunniaksi. Tykkäsin Mange Sudista kovasti, miljöö oli mukava, tarjoilu asiantuntevaa ja ystävällistä, mutta samalla rentoa ja ruokavalinnatkin menivät nappiin. 

Laivakoira ei juhlapäivästä piitannut, vaan otti tapansa mukaan rennosti. 

Laivis otti rennosti myös silloin, kun netti kaatui kokonaiseksi päiväksi ja minä olin ihan kriisissä. Haukoin kuin kala kuivalla maalla, kun puhelinkin bugitti, eikä aluksi tehnyt yhteyspistettä. Internet on elintärkeä!

Laukku saapui, se varmaan kävi selväksi. 

Ensin yhdistin sen kokomustaan, mikä on valkoisen koiran omistajalle aina vähän riskaabeli valinta. Kävin palaveeraamassa digitoimistossa, joka koodaa Kuvakulmia-blogin. Nyt näyttää kovasti siltä, että etenemme aikataulussa ja blogi aukeaa ensi viikolla. Jeeeeeee!

Sitten oli aika kiskoa ne paljon jaaritellut paljettihousut jalkaan ja suunnata Huuma-seminaariin. Kuvan nappasi äitini ja varastin sen häpeilemättä. Äiti ei kuvannut ilman päätä, tämän toimituksellisen ratkaisun tein itse. There is a reason. 

Semman puhujat olivat tosi kiinnostavia ja inspiroivia. Laura kirjoitti hyvän tiivistelmän Huuman sivuille. Monen puheesta löysin ajatuksia, jotka aion ottaa käyttöön ihan suoraan, mutta erityisesti jäin pyörittelemään The Cool Hunterin perustajan, Tuula Seipellin sanoja siitä, että melkein mikä vain idea voidaan lytätä järjellä, loogisilla perusteilla ja faktalla. Kannattaa siis luottaa gut feelingiin. Intuition ja tunteen merkitys korostui muutenkin ja tunnetta todella saimme lopuksi, kun Andre Noël Chaker puhui. Hän on aivan mahtava! Jos joku todella laittaa itsensä peliin lavalla, niin Andre. Olen usein huono kuuntelemaan puheita, koska tylsistyn ja kyllästyn helposti, mutta Andreta olisin voinut kuunnella loputtomiin. 

Iltapukuprojektini jatkui ja eilen suuntasinkin lenkin sijaan salille. Tein myös tuhmuuksia. Menin nimittäin ihan pienen pieneksi hetkeksi solariumiin. Epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia tekoja. Paljastettakoon tässä siis yksi paheeni. Minä rakastan solariumia, siinä on ihanaa maata! En ole harrastanut tätä pahettani vuosikausiin, mutta nyt olin niin kalmanvalkoinen ja tuskastunut pimeyteen, että sorruin. Selittelen tätä sillä avonaisella iltapuvulla. 

Ja sitten se talvi tuli. Olin jo vähän odottanut, että sitä ei tänä vuonna olisikaan ja voisimme siirtyä suoraan kevääseen, mutta ehkä ilmastonmuutos ei kuitenkaan ole vielä ihan niin pitkällä.

Laivis kävi pihalla, totesi, ettei voi kiertää lunta ja palasi sisään ja otti tiukemman kiepin. 

Leppoisaa sunnuntaita!