Uskokaa tai älkää, työmatkailen joskus jossain muuallakin kuin New Yorkissa. Ilmatie vei tällä kertaa kohti Bangkokia. Edellisestä käynnistä oli jo hetki aikaa ja olin ennättänyt oikein ikävöimään jalkahierontaa, värejä, mangoa ja ennen kaikkea kaiken syleilyynsä kietovaa lämpöä.
Keikkuvat veneet Chao Praya -joella, rumat betonirakennelmat, kukkien väriloisto, ystävälliset ihmiset, kaaosmainen liikenne ja kuumuus, joka ei hellitä edes yöllä - niistä on Bangkok tehty. Katukioskeissa myydään mitä erilaisimpia ruokia. Hierontapaikkoja on melkein nurkan takana kymmenittäin. Jos ei pidä varaansa, jää mopon alle tai kompastuu kulkukoiraan.
Minulla oli to do -listalla vaatimattomasti kohtia. Halusin käydä jalkahieronnassa, lukea kirjaa altaalla ja syödä mangoa. Nämä toteutin. Jalkahieronta on sellainen juttu, jota ei Thaimaassa (sama juttu on Kiinassa) kannata jättää väliin. Kuuman ilman ja pitkän lennon turvotettua varpaat keitettyjä prinssinnakkeja muistuttaviksi pötköiksi on melkein maailman ihaninta istahtaa tuoliin ja laittaa silmät kiinni. Jalkahierontaan kuuluu aina myös niska-hartiahierontaosuus ja hieronnan jälkeen tarjotaan kupponen teetä. Hoidon jälkeen olo on kuin uudella ihmisellä. Jalkahierontaa varten annan kaksi vinkkiä. Ensimmäinen on se, että sen jälkeinen kulkureitti kannattaa suunnitella niin, että pääsee vessaan aika pian. Hieronta laittaa nimittäin nesteet liikkeelle - ja äkkiä! Toinen on se, ettei kannata laittaa hametta päälle. On huomattavasti helpompaa rentoutua, kun ei tarvitse miettiä, näkyvätkö alushousut kaikille muille paikan asiakkaille.
Kun haaveilin kirjan lukemisesta altaalla, mielessäni oli ihan spesifi kirja, nimittäin joululahjaksi saamani Finlandia-voittaja. Pääsin Ulla-Lena Lundbergin Jäässä puoleen väliin ja voin lämpimästi suositella sitä. Lundberg kirjoittaa niin ihanasti, että melkein itkettää lukiessa. Tosin optimaalinen lukupaikka tälle olisi kyllä purjeveneessä. Bangkokin altaalle sopisi ehkä parhaiten Jo Nesbøn Torakat. Päässä pitää olla aina jotain auringolta suojaamassa.
Iltaisin ihailin joella kulkevia valaistuja veneitä. Molemmin puolin rantaa on paljon hotelleja, joiden asiakkaita kuljetetaan menoihinsa hotellien omilla veneillä. Lisäksi sekaan mahtuu erilaisia illallisristeilijöitä, pitkähäntäveneitä ja tuhottoman pitkiä proomuja. Proomut ovat ihan pilkkopimeitä ja aika pelottaviakin, kun niitä ei tahdo nähdä ennen kuin ne ovat ihan kohdalla. Olen kerran ollut pitkähäntäveneretkellä (pitkähäntävene on postauksen ekassa kuvassa), jossa ajeltiin pitkin kanavia ja nähtiin kaupunkia mielenkiintoisesta perspektiivistä. Retken jälkeen en ole tosin voinut unohtaa, miten paljon liskoja ja käärmeitä joessa asuu. En tiedä, mitä pelkään eniten; sitä, että vene kaatuu ja joudumme veden varaan ja proomu ajaa meidän ylitsemme vai sitä, että lisko hyökkää. (En tiedä, hyökkäilevätkö liskot ja käärmeet noin yleisesti.) Joka tapauksessa pitkähäntäveneretki on kiva tapa tutustua kaupunkiin, mutta pimeällä se on ehkä vähän too much turvallisuutta arvostavalle pohjoismaalaiselle.
Peninsula-hotellin veneet ovat mielestäni kaikkein kauneimpia. Illallispaikkaamme ekana iltana ei sen sijaan hyvällä tahdollakaan voi sanoa kauniiksi. Seikkailimme Skytrain-junalla vähän kauemmaksi syömään. En edelleenkään ole ihan varma, missä kävimme, mutta ruoka oli edullista ja hyvää. Tankkasin Thaimaan-suosikkejani, erilaisia valkosipulilla ja chilillä ryyditettyjä kaaleja ja cashew-pähkinöitä sisältäviä annoksia.
Thai-ruoka on tulista ja hyvää. Kun kyse on kuumasta maasta, kannattaa tietysti vähän katsoa, mitä syö ja missä. Eikä käsidesin kanssa lotraaminen nyt ainakaan haittaa. Oma taktiikkani erilaisia vatsatauteja vastaan Aasiassa on syödä nimenomaan paikallista ruokaa - sen raaka-aineiden kierto on nopeaa ja se osataan valmistaa juuri oikein. Länkkäriruuat kannattaa yleensä unohtaa, ellei ole sitten todella siistissä ja hygieenisessä paikassa. Ja tietenkin paikallisia ruokia kannattaa suosia jo ihan vain siksi, että ne ovat niin hyviä. Eivätkä ne maistu missään niin hyvälle kuin kotimaassaan.
Uskonto on Thaimaassa todella konkreettinen osa arkipäivää. Melkein jokaisen talon lähettyvillä on pieni Buddha-alttari, jolle viedään ruokaa ja juomaa ja joka koristellaan tuorein kukin.
Buddhan lisäksi Thaimaassa ollaan erittäin mieltyneitä erilaisiin värivaloihin. Jos joku ärsyyntyy suomalaisten jouluvaloista ja niiden ripustusajankohdasta, ei ehkä kannata matkustaa Thaimaahan. :D
Tälle reissulle pakkasin mukaan löysiä vaatteita ja varvassandaaleita. Helteen turvottamiin jalkoihin on ihan turhaa yrittää tunkea oikeita kenkiä. Ja koska helle turvottaa ihan kaiken muunkin, löysää garderobia todella arvostaa.
