Viikkokatsaus

Uusi vuosi, uusvanhat kujeet. Meillä on tiedossa iltapukujuhlat loppukuusta ja minun puvussani on kohtuullisen avonainen selkä ja kädet jäävät paljaiksi. Niinpä lisäsin pitkästä aikaa treenirutiineihini  vähän jämäkämpää lihaskunto-osuutta ylävartalolle. 

Puku on lainassa ystävältäni rouva Maratoonarilta ja se on ihana, ihana, ihana! Minulla olisi pari iltapukua itsellänikin, famun peruja nekin, mutta ne ovat niin juhlavia, että ovat lähinnä sitten juhlapukukoodilla ja Linnan juhlien veroisissa tapahtumissa käytettäviä. Nyt koodi on oikeastaan tumma puku, joka sallisi myös lyhyen leningin. Halusin kuitenkin pitkän, koska muistin tämän ihanan mekon, jota ystäväni käytti häissämme. Nimesimme sen silloin J-Lo-mekoksi. Puku on ihanan kevyt, elegantti ja juuri täydellinen. 

Kävin ostamassa valkoisia tulppaaneita Converseissa. Vuodenaika tuntui hämmentävältä. Pyydän saada huomauttaa, että tämä oli se vuosi, kun kerrankin vaihdoin talvirenkaat ajoissa ja hankin nastalenkkarit. No, en valita yhtään, itseäni lämpö ja lumen puute eivät haittaa lainkaan. Valo sen sijaan olisi kiva ylläri. 

Vuodenvaihde sujui jo toista kertaa samalla kaavalla. Saimme Laiviksen kanssa kaveriksemme Miss MbMJ:n, jonka kanssa herkuttelimme pizzalla, salaatilla ja jäätelöllä ja joimme pari lasia skumppaa. Laivakoira oli jälleen kerran niin parka. Meillä päin pauke alkoi jo uuttavuotta edeltävänä lauantaina ja jatkui perjantaihin saakka. Varsinaisena yönäkin raketteja ja pommeja ammuttiin viiteen saakka aamulla. Laiviksella on siis ollut pitkä ja raskas viikko. Ajatukseni noista ihmisistä ovat täysin painokelvottomia. 

Koira oli silmin nähden uupunut kaikesta pelkäämisestä ja kieltäytyi lähtemästä kävelyille pimeän aikaan lähes koko viikon. 

Minä ihastelin jouluisempia sisustusesineitä vielä viimeiset hetket, tänään ne saavat lähtöpassit. 

Jatkoin punttitreenejäni työreissulla ja hotellin salilla. 

Kotona yritin välillä valita jäätelön sijaan jotain terveellisempääkin. Hedelmäsalaatti, turkkilainen jugurtti ja kaakaonibsit eivät ihan korvanneet Ben&Jerry'siä, vaikka hyviltä maistuivatkin. 

Laivakoira oli koko viikon stressaantunut, eikä loppuviikosta enää edes syönyt nappuloitaan. Se oli ulkona koko ajan varuillaan ja epäileväinen pienintäkin risahdusta kohtaan. Kotona se oli apea ja alla päin.

Mieheni toi lisää keväisiä kukkia ja heivasin jo osan joulukoristeista. Ihanaa, kun tulppaneita saa nykyään jo niin aikaisin, ettei tarvitse enää odotella helmikuulle. Jos ei ole talvi, voi samantien sitten aloittaa kevään. 

Sitten se tapahtui, hetki jota olin odottanut! Sain vihdoin kantaa tärisevin käsin kotiin uuden aarteeni. Pitkä harkinta ja odotus päättyivät, kun hankin lopulta ensimmäisen täyskennoisen kamerani, Canonin 6D:n. Se oli minulla testissä vajaa vuosi sitten ja rakastuin siihen silloin välittömästi. (Kiitos vain, Valpuri!) Kuvauskaluston vaihtaminen alkoi tuntui ajankohtaiselta ja suorastaan välttämättömältäkin uuden blogiprojektini myötä. Pehmeän rapsakka suljinääni hivelee korvia ja toinen hankinta, 85mm:n linssi valovoimalla 1,8 täydentää onnen. 

Meillä oli miehen kanssa vähän yhteistä aikaa, joten ohjelmassa oli "cooking with wine", talviajan suosikkipuuha. 

Pihvien kaveriksi syntyi lohkoperunoita ja -bataatteja valkosipulisiivujen kera. 

Riemu oli suuri, kun Laivakoira raahasi lelunsa näytille myöhään lauantai-iltana ja halusi leikkiä. Se oli aikaisemmin raksuttanut varovaisesti nappulansa ja nyt se tuntui olevan kokonaan oma itsensä. Mikä helpotus! No sitten totta kai leikittiin. 

Tämän päivän hommiin kuuluvat vihoviimeistenkin joulusta muistuttavien juttujen siivoaminen pois, tyynyjen uudelleenjärjestäminen, olohuoneen maton rullaaminen takaisin paikalleen ja paljon, paljon kuvaamista uudella aarteella. Onnistuin äsken, pienen silmänräpäyksen verran bongaamaan sinistä taivasta pilvien välistä, joten kyllä sekin siellä jossain on, tuon harmaan massan seassa. Jippii! Toivottavasti te teette saman havainnon, kivaa sunnuntaita!