Viikkokatsaus

Vuoden vika viikkokatsaus! Viime viikko päättyi Nykki-huuruiseen paluupäivään. Ohjelma ei ollut kovin monipuolista. Kävimme ruokakaupassa, jonka pihalla oli kuusia myytävänä. Kävin haistelemassa. 

Paketoin lahjoja ja saatoin vihdoinkin todeta, että nyt olen käyttänyt loppuun kaiken punaisen satiininauhan, jota ostin häihimme vuonna 2007. Sitä oli häissä kiedottuna kynttilöiden ympärille, paikkakorteissa, hääkarkkirasioissa ja aika monessa muussakin paikassa. Olisin tällä määrällä somistanut varmaan viidet häät. No, parempi näin päin!

Amaryllikselle käy usein niin, että kun kukinto on upeimmillaan, varsi nöksähtää kukan painosta poikki. Pelastin kukat leikkaamalla varren ihan lyhyeksi ja laittamalla ne pieniin kristallikulhoihin. Sitten oli valmista, joulu sai tulla. 

Aloitin rentoutumisen asiaankuuluvasti jäätelöllä. Ainon karpalo-kinuski tuntui sopivalta valinnalta. 

Aamulla jatkoin herkuttelua joulutortulla, joita anoppi oli ystävällisesti lähettänyt ison kasan. Lakkasin kynnet Opin In my Santa suit -lakalla. Hyvä sävy, juuri oikean punainen!

Yhden paketin avasin etukäteen, sen eilen esittelemäni. Poltteli saada uusi roju ranteeseen ja heti käyttöön. 

Sitten olimmekin jo taas lentokentällä. Olin ajatellut juhlistavani hetkeä samppanjalla, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni totesin, että nyt se aito ja oikea ei ole ihan hinnaneron arvoista. Yleensä kyse on muutamasta eurosta per lasillinen ja sen pulitan iloisena. Lentokentän baarissa piccolopullollinen samppanjaa maksoi 29 euroa. 29 euroa! En tule toipumaan tästä vähään aikaan. Freixenet, joka on sekin oikein kelpo tavaraa, maksoi 12,90. Piheys iski. Mutta hei, 29 euroa! No, matka saatiin skoolattua alkuun ja se on tärkeintä.

Ikkunasta ulos katsellessani totesin, että eipä juuri haitannut lähteä. Madridissa pidin instalomaa ja seuraava räpsy onkin seuraavalta päivältä, kun matka jatkui. 

Meillä oli runsaasti aikaa Barajasin kentällä ja olin jo suunnitellut tekeväni täsmäiskut Mangoon ja Zaraan ja löytäväni vaikka mitä ihanaa. Vaan kentän kaupatpa olivat remontissa ja kiinni. Söin sitten purilaisen Mäkkärissä ja murjotin sekunnin. 

Teneriffalla aika oli kortilla, mutta uima-allas piti silti käydä katsomassa. Aurinko oli nousemassa ja valo niin täydellinen, tuuli niin lempeä ja aamu niin kaunis, että salaa suorastaan toivoin jotain tuhkapilveä tai vastaavaa, ettei olisi tarvinnut lähteä. No, kuten sanottua, tänne tulemme vielä lomalle. Piste. 

Helsingin kentällä (jota meinaan edelleen kutsua Helsinki-Vantaaksi, vaikka sen nimi on tainnut olla Helsinki jo vuosia) nappasin mukaani kauden viimeisen Gingerbread Latten. 

Kotona avasimme loput lahjat. Villasukat ovat klassikkolahja ja joka kerta yhtä mieluinen sellainen. Muutkin paketeista paljastuneet jutut olivat aivan ihania, kiitos vielä!

Tapanina suuntasin vanhempieni luokse joulua viettämään. Jälleennäkeminen Laiviksen kanssa oli riemuisa, olin jo ennättänyt ikävöidä haukkua kovasti. 

Laivakoira näytti parhaat söpötemppunsa ja podin järkyttävän huonoa omaatuntoa siitä, että olin tohtinut hylätä sessun pyhiksi. Laivakoira toivoi varmasti esityksen tuottavan hänelle kinkkua ja kalkkunaa, mutta pysyin lujana. Sen herkkä vatsa kun ei moisia kestä.

Äitini oli kai vihdoin lannistunut valkoisten pöytäliinojen kanssa. Perheessämme on nimittäin tapana, että noin viiden sekunnin kuluessa ruokailun alkamisesta ensimmäinen mämmikoura on jo heittänyt ruuat pöydälle. Kuviollisen liinan kanssa ei kuulemma niin haittaisi. Vaan minäpä testasin porkkanalaatikolla. Hieno oranssin sävy tuli vaaleisiin kohtiin!

Kun joulu oli käsitelty, järjestelin hieman tyynyjä. Täydellistä järjestystä ei nyt oikein löytynyt, ehkä kokeilen uudelleen sitten, kun olen raivannut kaikki joulukoristeet pois. 

Vietin aikaa Laivakoiran kanssa oikein erityisesti. Hengasin pyjamassa. Olin vain. Tämän joulun kirja on muuten Khaled Hosseinin uusin, jonka ostin matkalukemiseksi. Hosseini on kyllä kovaa vauhtia nousemassa supersuosikkieni joukkoon, miten kauniisti hän kirjoittaakaan!

Joulusiivousta ei meillä tehty, kun ei vietetty jouluakaan näissä nurkissa. 

Joululahjaksi saatu viini oli herkullinen Ripasso ja sitä nautiskelimme, kun saimme yllättäen vielä vähän lisää yhteistä vapaata. 

Ja nyt enää pukahdakaan joulusta, nyt se on ohi, kertakaikkiaan. Pyjamahengailu jatkuu ja Laivakoirakin totesi, että eivätköhän söpöilyt riitä tältä erää.