Viikkokatsaus

Viime viikko päättyi väsyneissä, mutta onnellisissa tunnelmissa. Oli ihanaa olla kotona ja ihanaa, kun sunnuntaina sai vain olla. Laivakoira ja lelu olivat samaa mieltä. Uusi lelu on ollut armottoman nylkytyksen ja riepottelun kohteena niin kotona kuin hoidossakin. Mitää vieraskoreutta ei tunneta. 

Otin jo maanantaina joulukortit esille viedäkseni ne postiin, mutta kuten aina, kenenkään osoite ei löytynyt. Ei, vaikka omasta mielestäni juuri viime vuonna excelöin ne ajantasalle. Paperikortteja ei montaa enää lähde, mutta niille läheisille, joiden kanssa olemme olleet vuoden aikana tekemisissä ja tietysti Laivakoiraa hoitaneille täytyy laittaa terveiset perinteisessä muodossa. 

Testasin uutta mekkoani Jennin tyyliin kapeiden farkkujen ja saappaiden kanssa. Sekin toimi. 

Kävin pikapikaa kuvattavana Huuman teijöitä esittelevää juttua varten. Kaikki, mitä tein tällä viikolla, tapahtui pikapikaa. Aikapaine. 

Pikapikaa bongasin myös uuden takkini Zarasta. Sinänsä valinta oli helppo - tämä oli ainoa vaalea villakangastakki koko kaupassa. Sain siitä CBK-vibat, ostin ja kotona epäröin. Pidin varmuuden vuoksi pari päivää laput kiinni katumusharjoitusten varalta. 

Oli minulla joku rauhallinenkin hetki. Vietin sen kahvin ja Pinterestin parissa. Uusi boardini kertoo vasta megahaaveen statuksella olevasta tulevasta muutoksesta. Toivon, että muutamme takaisin kaupunkiin vielä ensi vuoden aikana. Nyt se tarpeeksi jämäkkä fiilis tuli, nimittäin. Olen sellainen, että saatan pähkäillä ja pohdiskella asioita pitkään tekemättä niille varsinaisesti mitään. Kunhan pyörittelen. Kun sitten pääsen päätöksentekovaiheeseen, ei yleensä kestä kovin kauaa, että alkaa tapahtua. Onneksi mies on samanlainen. Hänen ylipuhumisensa kesti noin kolme sekuntia. Kuten jokainen prosessi tätä nykyä, tämäkin tapahtumaketju alkoi siitä, että perustin Pinterestiin boardin. 

Lopulta revin laput irti takista ja päätin, että se on ihana. Niin kuin se onkin. Jee!

Ostin jotain muutakin tällä viikolla, nimittäin lentolippuja. Perheemme joulun ajan lentojen, joille tarvitaan lippu, yhteenlaskettu lukumäärä on viisi. Viikon sisällä. Tilulii, action-joulu! No, toisaalta nämä liput ovat lähestulkoon yhtä kuin jouluvalmistelut. Helppoa tänä vuonna!

Joulusta puheen ollen, sain Henri Lloydin väeltä aivan ihanan joululahjan. Ja kuinka sattuikaan - voin käyttää sitä käsimatkatavarana joulunajan reissuillani. Tulipa paketti sopivalla hetkellä ja ratkaisi weekend bag -tarpeeni. Kiitos vielä, rakastan uutta laukkuani!

Kun aikaa on vähän, rutiinit auttavat. Ei tarvitse miettiä, mitä söisi, kun aina voi valita vuohenjuustosalaatin. Söin sitä monta kertaa tällä viikolla. 

Tällä viikolla kaipasin myös sänkyä monta kertaa, aamuvuoroputki, nähkääs. Olin yksin kotona, mies oli reissussa ja Laivis hoidossa, ettei se olisi joutunut viettämään liian paljon aikaa yksin. 

Kun olin kotona, söin - yllätys, yllätys - vuohenjuustosalaattia ja tuijotin leffaa sängyssä. Alan tulla siihen johtopäätökseen, että The Holiday menee Love Actuallyn ohi ihanuudessaan. 

The Holidayta katsoessani tapahtui sama kuin aina, aloin himoita Cameron Diazin tukkaa. Aloin myös himoita jonkin muun väristä kuin sinisenvalkoisenkukertava ihoa. Harkitsin jopa solariumia, vaikka se onkin pahaksi. Melkein leikkasin hiukset Fiskarseilla. Pitkä polkka näytti ihanan raikkaalta. 

Tänään sain vihdoin hakea Laiviksen hoidosta. Hyvittelin poissaoloani klassisin keinoin, lahjomalla. Laivis sai useita puruluita ja taidan näin heikkona hetkenä ja mietoa syyllisyyttä potiessani ottaa sen viereeni nukkumaan. Ennen nukkumaanmenoa ehkä vielä lasi viiniä. Ah, autuutta, huomenna ei tarvitse herätä pikkutunneilla. 

P.S. Koska Beach House -arvonnan alkuperäinen voittaja ei koskaan ilmoittautunut, arvoin uudelleen. Uusi voittaja on allaoleva kommentti. Laitahan minulle yhteystietosi sivupalkin meiliosoitteeseen!