Kuluneella viikolla saimme Laivakoiran kanssa nauttia vuoden ensimmäisistä aurinkoplänteistä. Laitoimme silmät kiinni ja annoimme mollukan lämmittää ikkunan läpi.
Luin kahvibreikillä uutta Oliviaa. Siinä oli todella inspiroiva juttu Suomen parhaasta työpaikasta. Ahmin sen kertarykäisyllä ja palasin siihen viikon aikana moneen kertaan.
Kun bloggaajia joskus moititaan siitä, että elämä näyttää liian siloitellulta, niin päätin ikuistaa makuuhuoneen tason normaalitilan.
Tällä viikolla sain vihdoin rakkaat sormukseni takaisin huollosta, ja kylläpä ne kimalsivatkin. Tuntui hyvältä saada pujottaa ne takaisin sormeen. Muistakin kuin kimallussyistä.
Glorian ilmestyttyä kokoonnuimme parin ystävän kanssa Raflaan syömään, juomaan lasilliset ja analysoimaan juttua. Olin ensin kriittinen, enkä näyttänyt mielestäni kuvassa yhtään itseltäni. Sitten nukuin yön yli ja totesin, että kyllä huippuvalokuvaajan ottamassa kuvassa, ammattilaisen meikkaamana ja Photari-mankelin läpi menneenä varmaan kuuluukin näyttää vähän erilaiselta kuin näissä omissa räpsyissäni. Raflan lohisalaatti on muuten yksi suosikkiravintola-annoksistani.
Vapaapäivän sää suosi lenkkeilijää. Juoksin ihanassa auringonpaisteessa reippaan pakkaslenkin. Haaveilin silti kesästä ja monipuolisemmasta reittivalikoimasta. Suunnittelin yöllistä hyökkäystä latuja sulattamaan.
Tällä viikolla tuli syötyä ulkona toisenkin kerran, kun treffasin toisen bestiksistäni Comossa, joka oli minulle uusi ravintolatuttavuus. Ruoka oli muuten oikein maukasta, etenkin kuvan antipastot, mutta pääruokacapresen tomaatit olivat kylmiä, ihan selvästi jääkaapista. Eew. Bestiksen kanssa pistimme taas maailman järjestykseen ja halasimme tiukasti erotessamme. Päivä oli täydellinen, kun löysin samalla reissulla pitkään etsimäni tietynlaiset kengät.