Viime viikko päättyi kivaan lenkkiin. Oli jo tosi liukasta, vaikka lunta ei ollutkaan, joten päätin sen olleen toistaiseksi viimeinen lenkki tavislenkkareilla.
Vaihdoin aamukahvikuppini jouluisempaan versioon, jospa vaikka joulufiilis olisi tullut vähän voimakkaampana. Jotain outoa on nimittäin meneillään ja olen himinöinyt vähemmän kuin vuosiin. Aloitin joululaulutkin vasta reilusti joulukuun puolella ja olen kuunnellut niitä vasta pari kertaa. Ikisuosikkini Jouluradiokaan ei ole oikein tänä vuonna miellyttänyt.
Laivakoira vietti syntymäpäiviään riehakkaasti. Se sai lahjaksi peräti kaksi uutta lelua, joita se on riepotellut ja nylkyttänyt ahkerasti. Laivakoiralla oli myös hassujen nukkuma-asentojen teemaviikko. Se on viime aikoina keksinyt kasata ties minkälaisia kasoja alleen ja laittanut sitten lopuksi pään piiloon.
Yritin lietsoa himinöintiä jouluvalojärjestelyillä ja tähän olinkin aika tyytyväinen. Nuo tähdet eivät oikeastaan lämpene, joten uskalsin sulloa valot kassiin. Mutta tällaisia perinteisiä jouluvaloja en silti ikinä jättäisi valvomatta päälle, muuntajat kuumenevat niin hurjasti, että hirvittää.
Viikon Homeland-jakso katsottiin jäätelön kera, tietty. Tässä oli lautasella jotain Ainon toffee-merisuolajuttua, joka oli oikein hyvää. Huomatkaa hillitty annoskoko.
Liukkaat kelit jatkuivat, joten pääsin vihdoinkin testaamaan uusia nastalenkkareitani. Sain alkusyksyn PR-toimistovierailulta mukaani Haglöfsin versiot, joista olen ollut jo etukäteen innoissani. Asics, jonka tossuilla yleensä juoksen, nimittäin omistaa Haglöfsin, joten lesti on sama. Kengissä on goretex-pinta ja ne olivat tosi lämpimät. Varpaat eivät palelleet lainkaan, vaikka minulla oli jalassa aivan tavalliset juoksusukat ja pakkasta oli kuitenkin yli viisi astetta. Pitokin oli erinomainen, eipä olisi uskonut, että nastoilla on niin suuri merkitys! Postaan talvilenkeistä vielä erikseen myöhemmin.
Kuluneen viikon ohjelmaan kuului myös mieluinen tilaisuus, nimittäin Henri Lloydin kevätmallistoon tutustuminen Kasarminkadun Henri Lloyd Storessa. Laitoin kesävaateasiat visusti mieleeni hautumaan ja niihin palataan sitten sopivampana ajankohtana. Akuutimpaa asiaa edusti täydellinen talvimekko, josta kuulette huomenna lisää.
Sitten jatkoin matkaani Bangkokiin. Perillä lämpö oikein hiveli ja pehmeä ja kirkas valo tuntui herättävän minutkin horroksestani. Tyydyin silti ihastelemaan valoa noin minuutin verran ikkunan läpi, minkä jälkeen vedin verhot kiinni ja hyppäsin tyynyjen sekaan.
Jämäkänpehmoiset tyynykasat olivat nimittäin sillä hetkellä jotain maailman ihaninta.
Herättyäni lähinnä syvää koomaa muistuttaneilta päiväuniltani olin valmis etsimään kahvia. Kuvan perusteella muutama auringonsädekään ei olisi tehnyt pahaa, mutta tällä kertaa oli pakko priorisoida lepo auringonoton sijaan. Päälle valikoitui aivan sattumalta hyvin sinivalkoista asua itsenäisyyspäivän kunniaksi.
Löysin elämäneliksiirini ja hyppäsin Chao Praya -joen yli vievään veneeseen. Vaikka olin vesillä ehkä kolme minuuttia, tuli heti kotoinen olo aaltojen keikuttaessa.
Yleensä työkykyä, jaksamista ja hyvää oloa ylläpitäviin tiukkoihin rutiineihini maailmalla kuuluu aina jonkinlainen treeni. Joskus on kuitenkin osattava relata, jos tuntee olonsa liian väsyneeksi. Tämä päivä oli yksi niistä, joina totesin, että nyt on parempi jättää sporttailu väliin ja panostaa rauhalliseen oleskeluun. Työvuoron runtelemille jaloille ei ole olemassa parempaa palautumista kuin jalkahieronta. Sellaiseen siis suuntasin. Sellaista kannattaa kyllä kaikkien Thaimaahan matkaavien kokeilla. Muistakaa vain suunnitella hieronnan jälkeiset menonne niin, ettei tarvitse enää kävellä kovasti, ettei ihana olo mene hukkaan.
Iltaruoka-asu oli sama kuin aina lämpöisissä maissa. No, mitäpä sitä hyvää muuttamaan...
Aikaisin seuraavana aamuna olikin jo aika suunnata kohti kotia. Kotona päätin ansainneeni pizzan, joten käytinkin alunperin salaattiin aikomani ainekset sellaiseen. Pinterest, pizza ja pehmoiset verkkarit muodostivat täydellisen lauantai-illan ohjelman.
Mutta koska aina on kuitenkin varaa parantaa, hioin täydellisyyttä vielä hieman. Vaniljajäätelö, kinuskikastike ja popcornit elokuvaan yhdistettynä olivat juuri sopiva ratkaisu. Jäätelöannoksestani varoitan, että se ei sovi heikkohermoisille, amatööreille, eikä ihmisille, jotka tuntevat käsitteen "liian makea". Katsoimme Red 2 -nimisen leffan, joka oli juuri sopiva action-huumorisekoitus mielentilaani. Nauroin aivan kippurassa, John Malkovich on ihan huippu!
Nyt ehkä vielä vähän lisää kahvia, leppoisaa sunnuntaita!
Translation: This week I tested my new winter running shoes and ate a lot of ice cream. I also found the perfect dress from Henri Lloyd and spent one night in Bangkok. It made a hard girl humble.