Viikkokatsaus

Viikko on sujunut erinäisten himinähetkien siivittämänä. Ensin paikkansa löysi uusi kranssi. 

Laivakoiran kanssa teimme tuttuun tapaan pitkiä ja rauhallisia (minä) sekä kekkulimaisia (Laivis) kävelyitä. Oravia tuntui olevan liikkeellä ihan joka puolella ja sekös Laivakoiraa suututti. Mokomat puurotat kun eivät suostuneet tulemaan puista alas sen pyydystettäviksi, vaikka Laivis kuinka haukkui puun (usein väärän) juurella ja käski. 

Herkuttelin yhdellä lempparilounaistani, lohisalaatilla. Ei tullut kovin kaunis annos, mutta hyvää oli. 

Oli siivouspäivä ja vaihdoin uudet lakanat sänkyyn. Viime aikoina on ollut taas sellainen hieman parempien unien kausi, jota olen tervehtinyt lämmöllä. Olen ajoittain todella huono nukkumaan ja voin kertoa, että unettomuuskausi on todella, todella ahdistavaa. 

Sitten shoppailin kevyesti. Ostoslistallani (jollain niistä) ovat pyörineet kapeat, mustat housut. Jostain syystä en oikein innostu mustista farkuista, mutta tällaiset suorien housujen versiot miellyttivät kovasti. Housut löytyivät Zarasta. 

Tämä on varmasti ensimmäinen sovituskopissa kuvattu päivän asu ikinä. No, tulipahan itselle mieluinen asu laitettua muistiin, nämä yhdistän varmasti toistekin keskenään. 

Aamukahville muodostui uudenlainen rituaali. Kahvinkeittimemme kannu nimittäin meni säpäleiksi (asialla oli taloudessamme elävä Rouva Mämmikoura, jonka kömpelöissä käsissä on tullut tiensä päähän yksi jos toinenkin särkyvä asia). Niinpä jouduin turvautumaan veneen pressopannuun kaffehommissa. Koska aamuiset kahvihetkeni ovat pitkiä ja hartaita, jouduin kehittämään patentin sille, että jalo juoma jäähtyisi. 

Eräänä aamuna jatkoin kahvittelua Pauliinan hellässä huomassa. Saavuin paikalla hieman häntä koipien välissä, olin nimittäin käynyt edellisen kerran helmi- tai maaliskuussa. Ups! Totesimme yhdessä, että kovin paljoa ei siltikään tarvitse tehdä, koska viihdyn pitkissä ja vaaleahkoissa hiuksissa. Oma värini, jota oli tietysti ehtinyt tulla esiin aika paljon, on suhteellisen vaalea, mutta aika lämmin. Niinpä Pauliina laittoi minulle vain sellaista geeliväriä (taisi olla Luxima merkiltään), jonka tarkoituksena on taittaa keltaisuutta. Lisäksi napsittiin kuivimmat latvat pois. Ihastelimme yhdessä lopputulosta, väristä tuli ihan täydellinen! Pidän sen luonnollisuudesta ja siitä, että talvea kohti väri ei ole ihan vitivalkoinen. 

Poistuin onnellisena. Hyvän ja samaa kieltä puhuvan kampaajan löytäminen kun ei ole mikään ihan iisi juttu. 

Laivakoiran poseeraushalukkuudessa saavutettiin tällä viikolla kyllästyspiste. Yritin saada koiran pitämään kruunua päässään prinsessaperjantaipostausta varten, mutta siitä ei tullut mitään. 

Loppuviikosta poskionteloni ja korvani alkoivat temppuilla (johan siitä edellisestä kerrasta olikin aikaa) ja niin jäivät väliin työt ja Gloria Blog Awardsit. Harmitti, koska olisi ollut mukavaa tavata blogikavereita, mutta ei auttanut kuin noudattaa lääkärin määräyksiä ja levätä. Niinpä pikkumusta vaihtui pingviinihousuihin ja kupliva ilojuoma lämmittävään punaviinilasilliseen. 

Lohdutin itseäni niin, että Lorelai olisi ylpeä. Pidin nimittäin oikein kunnon Gilmore-maratonin pizzan ja jäätelön kera. Dr. Oetker on kyllä paras tuntemani lääkäri!

Kahvinkeitinasialle ei edelleenkään tapahtunut mitään. En ehkä ole maailman aikaansaavin ihminen tällaisissa asioissa. 

Päivän asut olivat hyvin verkkaripainotteisia. 

Lisälohdutin itseäni himinöimällä enemmän. Onhan jo marraskuu ja joulu on ensi kuussa!

Laivakoira söpöili, kun minä koristelin. Se osaa mennä tosi pienelle kiepille!

Mies pölähti ruokakaupan kautta kotiin työreissultaan ja polkaisimme ex tempore pystyyn parantavan kynttiläillallisen. Rakastan, rakastan, rakastan parmesanin ja mustapippurin yhdistelmää. 

Jokohan tänään saisin kahvipannuasialle jotain tehtyä?