Viime viikko päättyi Mehiläisen päivystykseen, kun hävisin flunssalle. Tai oikeastaan poskiontelontulehdukselle, jonka saan valitettavasti tosi usein jälkitautina. No, antibiooteilla ja kortisonisuihkeella siitä selvittiin, mutta kyllä harmitti.
Onneksi tiedossa oli kuitenkin kivaa tekemistä, kun palaveerasin valokuvagurun kaverini kanssa. Suunnittelemme jotain sellaista, josta tekin kuulette pian.
Mietin myös, pitäisikö nimetä blogi uudelleen. "Kuinka hipsteriksi tullaan" tuntui sopivalta, kun kuvasin sieniä Instagramiin. Sienisaaliini ei kuitenkaan ollut itse keräämäni, joten en ehkä kuitenkaan ole tarpeeksi hipsteri. Ahkera kollega myi keräämiään suppiksia ja olin heti kärppänä tekemässä tilausta.
Sitten kävin PR-toimisto Akvamariinin showroomilla katselemassa talven uutuuksia. Olin erityisen kiinnostunut Haglöfsin nastalenkkareista. Merkki on nimittäin Asicsin omistama, joten kenkien lestit ovat samat. Minulla on myös Haglöfsin laadusta ainoastaan positiivisia kokemuksia. Juoksin koko viime talven ilman nastoja, koska en vain päässyt mihinkään lopputulokseen lenkkaripohdinnoissa. Hiekoitetuilla ja auratuilla teillä pärjäsin ihan hyvin, mutta muuten kyllä lipsui aika paljon. Noissa Haglöfsin kengissä olisi myös Goretex-pinnoitus, joten jalat pysyisivät kuivina. Soreleja ihailin myös. Perusmalli on ollut mielitekolistalla jo pari vuotta. Kumpparikorkkarit olivat hauskat, eivät aivan omantyyliseni, mutta ihailin ideaa. Tykkäsin myös Helly Hansenin teknisistä paidoista. Olen ollut sporttikamassa aiemmin merkkuskollisempi kuin millään muulla alueella. Olen aina suosinut Nikea, mutta minusta sen laatu on alkanut mennä alaspäin viime vuosina. Vuosi sitten ostamani juoksutrikoot ovat nyt jo nyppyyntyneet, kun kuusi vuotta sitten ostetut ovat edelleen priimakunnossa. Vai olisiko kyseessä vain maanantaikappale?
Uusi kynnysmatto saapui kuluneella viikolla.
Sitä ihastelemassa kävivät kummityttöni ja hänen äitinsä, Rouva Maratoonari. Kahvittelimme hetken sillä aikaa, kun Rouvan esikoinen oli jumpassa. Oli tosi mukava tuokio ja mietin jälleen kerran, että mitä sille kaverien tapaamiselle oikein tapahtui iän myötä. Nykyään usein tuntuu siltä, että kauheasti pitäisi järjestää tai olla tarjoilua, mikä johtaa siihen, että tulee nähtyä harvemmin, kun aina ei ehdi tai jaksa järjestää. Nyt Rouva Maratoonari laittoi vain tekstarin, että tarjoanko kahvit puolen tunnin päästä. Typertyneenä vastasin, että joo, tule vain. Ilman mitään sen kummempia kommervenkkejä. Ja miten kivaa meillä oli!
Tällä viikolla oli jotenkin todella pimeää. Polttelin kynttilöitä monena päivänä. Totesin, että on ihan pöllöä säästellä jotain kynttilöitä ja pistin Balmuiritkin tulille. Tulipahan vähän laskujenkin maksamiseen uutta hohtoa, kun joi samalla chai lattea prinsessakupista kynttilänvalossa.
Kyläilimme tällä viikolla myös itse. Pääsimme vihdoin katsomaan ystäviemme uutta kotia ja vaihtamaan kuulumisia pitkältä ajalta. Ystävät tarjosivat huippumakean liesituulettimensa alla paistettua huippuherkullista teriyakilohta. Laitoin reseptin mieleen, tätä pitää kokeilla itsekin! Ilta oli aivan ihana ja olisi ollut niin mukavaa istua iltaa pidempäänkin, mutta työt kutsuivat seuraavana päivänä. Onneksi työvuoro sattui olemaan sitä tämän ammatin aatelia.
NYC tarkoitti siis tälläkin kertaa terveysruokahepulien saamista Whole Foodsissa. Onnistuin hieman hillitsemään itseäni ja ostin iltapalani lisäksi ainoastaan jotain supermanteleita. Nauroin vedet silmissä, kun kollega selosti seuraavana päivänä, että olisi niin halunnut ostaa Whole Foodsista minikurpitsoita kotiin vietäväksi, mutta kun ne olivat niin hitsin painavia. Olin nimittäin itse miettinyt aivan tasan samaa asiaa niitä suloisia pikkupallukoita tuijottaessani. Olen myös joskus silmät ristissä pohdiskellut jauhohyllyllä aivan tosissani, että miten makeita erilaisia jauhoja täällä onkaan, pitäisikö ostaa. Onneksi nykyään joku järjen ääni kantaa takaraivossa ja olen jättänyt raahaamatta maailman ääristä kotiini jauhoja ja kurpitsoita.
Vakiorutiineihin kuului myös aamulenkki Brooklyn Bridgellä.
Kotiin päästyäni vietin sitä pyjamapäivää, purin kuvia kameroista koneelle ja söin lohileipää.
Mies laittoi suppilovahverokeittoa. Reseptin hän vetäisi hatusta ja se olikin erinomainen lakki, se. Keitosta tuli nimittäin täydellisen hyvää.
Gloria Blog Awards -äänestys meni minulta vähän ohi. Olin jotenkin muistellut, että kaikissa kategorioissa vain tuomarit päättävät, mutta eihän se niin ollutkaan. Sain sähköpostia, että minunkin pientä blogiani oli äänestetty. Valitettavasti äänestysaika meni jo, joten en nyt voi tätä puffata enää, mutta halua kuitenkin sanoa lämpimät kiitokset minua äänestäneille. Kiitos! Tulipa iloinen mieli.
Viikonlopun loppu kulunee Laivakoiran kanssa puuhaillessa. Ex tempore -kaverihengailusta innostuneena kysyin, sopisiko lorviminen Miss MbMJ:lle ja kas, sehän sopi. Niinpä saamme Laiviksen kanssa mieluista seuraa iltakävelylle. Tästä tulikin siis mitä mainioin ystävientapaamisviikko. Jee!
P.S. Tänään voi vielä osallistua arvontaan! Klik!
Translation: This week I spent some time with dear friends and went to New York. I also went to a showroom to see some of the upcoming winter's lines from brands such as Helly Hansen and Haglöfs. I was especially interested in the winter running shoes. My dog was cute as always and my hubby made some excellent soup.