Jonkun viimeviikkoisen postauksen kommenttiboksissa toivottiin omistamieni laukkujen esittelyä. Ne ovat kaikki pyörineet päivän asuissa melko ahkerasti, joten aktiiviset lukijat tuskin kohtaavat mitään kovin suuria yllätyksiä. Laukkukokoelmani ei ole mikään maailman suurin ja hyvä niin - varastoista löytyy sopiva joka tilanteeseen ja se riittää. Pidän eniten melko yksinkertaisista laukuista, joissa ei ole liikaa härpäkkeitä. En ole mitenkään absoluuttisesti logokuoseja vastaan, mutta ne eivät vain tunnu kauhean hyvin istuvan omaan tyyliini.
Uusimman uutukaiseni hankin viime viikolla ja sen tarkempi esittely löytyy tästä postauksesta. Kyseessä on siis Marc by Marc Jacobsin Hillier Hobo. Se on osoittautunut mainioksi arkilaukuksi, joka vetää sisäänsä vaikka mitä.
Toinen paljon käytetty arkilaukkuni on Zarasta. Se oli pari vuotta sitten varsinainen blogilaukku. Muut lienevät jo luopuneet siitä uusien tuulien mukana, mutta minä se vain jaksan pitää tästä. Laukku on todellinen luola, sinne saisi varmaan mahtumaan ihan kokonaisen viikonlopunkin kamat. Laadussakaan ei ole ollut valittamista, kunto on edelleen moitteeton.
Kun tarvitsen mukaani vain puhelimen, huulikiillon ja korttikukkaron, turvaudun mini-Mulberryyn. Tämä on kai oikeasti vyölaukku, mutta minä käytän sitä ihan tavallisen crossbodyn tapaan. Kääpiökokoinen laukku kulkee usein mukanani matkoilla. Kamera kun on kädessä koko ajan, niin sen imaisevaa laukkua ei tarvita ja kädet jäävät vapaaksi sitä kameraa varten.
Isompi Mulberry, tarkemmin sanottuna Tooled Bayswater, on tyhjänäkin aika painava, joten sitä en koskaan lataa aivan täyteen. Suklaanruskea Bays on laukuistani krumeluurisin. Olen ostanut sen second handina eräältä laukkuidoliltani. Tämä laukku kuuluu niihin asusteisiin, joista tuskin hankkiudun eroon, vaikka käyttöä ei enää niin olisikaan. Se on ilman muuta säästettävien aarteiden listalla.
Tiger of Swedenin kassi oli heräteostos vuosia sitten. Olin farkkuostoksilla ja turhauduin, koska kaikki kokeilemani farkut tuntuivat paisuttavan entuudestaankin muhkean takapuoleni suorastaan jättimaiseksi. Marssin kiukuspäissäni laukkuosastolle ja totesin, että tässä ei ainakaan hanuri näytä isolta. Silloin laukku tuntui todella kalliilta, mutta tämän päivän sekopäisille laukkuhinnoille se ei vedä mitään vertoja. Laukku on malliltaan aika lailla samankaltainen Bayswaterin kanssa ja pidän siitä edelleen todella paljon.
Louis Vuittonin pikku-Pochette oli mieluinen 30-vuotislahja. En ole muuten LV-tyttö, mutta tästä mallista olen aina tykännyt. Se menee tosi monenlaisten asujen kanssa ja on ajaton. Vuitton on minusta jännä merkki, sillä se tuntuu herättävän ihmisissä todella voimakkaita reaktioita, jotka tuntuvat joskus suorastaan ylimitoitetuilta. Sehän on hyvänen aika vain yksi brändi muiden joukossa! Juttelimme juuri erään kollegan kanssa, että tuskin olisi herra Vuitton ensimmäisiä matka-arkkuja kokoon naputellessaan arvannut tuotemerkkinsä tulevaa statusta!
Clare Vivierin clutch on niinikään tämän vuoden hankintoja. Se on maailman epäkäytännöllisin laukku ja ehkä juuri siksi niin ihana. Ja voi, miten sen nahka onkaan pehmeää!
Henri Lloydilta saatu kassi on ehkä nimenomaan enemmän kassi kuin käsilaukku. Tässä olen onnistuneesti ja kertaakaan hihnojen pitävyyttä epäröimättä kantanut useita pullollisia kuohuviiniä tyttöjen iltaan. Sinne mahtuvat niin porakoneet kuin eväsleivätkin, mitä sitä nyt voi ihminen päivän aikana tarvita - se kyllä mahtuu tänne. Raitakassi jää nyt talvitauolle, miellän sen täysin kesäasusteeksi.
Talvitauolle jää myös MICHAEL Michael Korsin oranssi laukku. Tämä on sellainen yllättävä repäisy toissa talvelta ja se on pysynyt suosiossani yllättävän pitkään. Olin nimittäin aivan varma, että ärhäkkä väri saa minut kyllästymään nopeasti, mutta mitä vielä. Ennustan laukulle vielä ainakin yhtä innokasta käyttökesää, miksei useampiakin.
Translation: These are my bags.