What's in my wardrobe?

Sain All I ever wanted is here -blogin Karlalta oikean hui-haasteen. Oli nimittäin kohdattava totuus ja käytävä laskemaan omia vaatteita. A-p-u-a! Olin aivan varma, että tulen tuntemaan moraalista ostokrapulaa koko loppuelämäni, mutta yllätyin positiivisesti. Pakko on paras muusa - meillä ei ole mitenkään erityisen paljon säilytystilaa. Minulla on yksi hyllykaappi käytössäni ja yksi henkarikaappi, jossa on myös kaksi hyllyä. Lisäksi jaamme mieheni kanssa yhden henkarikaapin, jossa säilytetään juhlavaatteita. Työvaatteet ovat omassa henkarikaapissaan (selvennyksenä siis, että pukeudun töissä virkapukuun, jos joku ei vielä tiennyt). Säilytysfilosofiani on hyvin mutkaton: poissa silmistä, poissa sydämestä. Runttaan välillä vaatteita aika surutta kaappiin, enkä ole niin tarkka järjestyksestä. 

Laskin tähän mukaan aktiivikäytössä olevat sisävaatteet, mutta urheiluvaatteet jäivät tämän ulkopuolelle. 

Mekot ja hameet ovat minulle mieluisia vaatteita ja etenkin lämpiminä vuodenaikoina käytän niitä todella paljon. Ei siis tullut yllätyksenä, että arkimekkoja on noin paljon. Arkimekot ovat mukavia, helppoja ja rentoja. Kesällä yhdistelen niitä tennareihin, sandaaleihin ja ballerinoihin, talvella taas nahkasaappaisiin tai UGGeihin. Juhliin en koskaan pukeudu housuihin. Biletoppien määrä nauratti. Minulla on se yksi ja sama musta paljettitoppi, jota käytän melkein aina rennommissa juhlissa. No, kaipa määrä on melko lailla oivassa suhteessa elämäni sisältöön. 

Farkut kuuluvat myös luottovaatekappaleisiin. Pidän joko oikein napakoista ja kapeista tai sitten kunnolla löysistä. Välimuodot eivät miellytä. Tällä hetkellä revittyjä farkkuja on kertynyt aikamoinen määrä. Tummia ja vaaleita on suurin piirtein yhtä paljon. Tykkään myös kapeista farkkumallisista housuista ja samettihousuista. 

Farkkuihin ja hameisiin yhdistelen mieluiten neuleita ja neuletakkeja. Väriskaala ei ole kovin laaja, harmaa on voitolla ja muutama tummansininen ja musta mahtuu sekaan. 

Laadukasta mustaa neuletakkia etsin tosi pitkään, vuosia. Ne tuntuvat olevan suorastaan kiven alla. Lopulta löysin sattumalta juuri oikeanlaisen Hongkongin Uniqlosta. Laput ovat vielä kiinni, hankinta on niin tuore. Ohut merinovilla ja klassinen malli miellyttivät. Tätä tulen varmasti käyttämään paljon!

Rugby-paitojen määrä oli varmaan yllätys, niitä kun ei asukuvissa näy. Pidän niistä periaatteessa todella paljon, enkä halua luopua niistä, koska ne ovat sopivia ja laadukkaita. Nyt on vain mennyt sellainen pidempi kausi, että niitä ei ole tullut käytettyä. Kauluspaitoja ja muita henkarilla säilytettäviä puseroita tulee myös käytettyä aika vähän, koska vihaan pyhästi silittämistä. T-paidoissa syyllistyn usein ostamaan pinon samanlaisia, "koska perusteeppareita nyt tarvitsee aina". No joo, kyllähän niitä aika paljon tarvitsee, mutta ehkä niiden hankinnalle voisi nyt asettaa stopin vähäksi aikaa. Tosin viimeksi eilen sain itseni kiinni hipelöimästä houkuttelevan näköisiä viininpunaisia pitkähihaisia t-paitoja (minulla on ennestään jo kaksi sellaista). Puolustuksekseni sanon tosin, että t-paita on varmasti eniten käytetty vaatekappaleeni ja että ne saavat vaatepalveluksensa jälkeen uuden elämän venerätteinä, joten ne kyllä todella käytetään loppuun saakka. Luku on noin epämääräinen, koska laskemishetkellä pyykkikori oli ääriään myöten täynnä ja heitin lonkalta arvion siellä makaavista vaatekappaleista. 

Miksi sitten ostan? Ihan yksinkertaisesti siksi, että tykkään vaatteista ja pukeutumisesta. En ole kenkähullu, laukkuhullu, enkä muutenkaan minkään tietyn asian perään vaan koko paketti on tärkeä. Minulla ei ole tapana palkita itseäni ostamalla, enkä osta myöskään pahaan mieleen. Puran niin negatiiviset kuin positiivisetkin fiilikset urheilemalla. Kaupoissa kiertely ystävien kanssa on ihan kivaa, mutta ennemmin valitsen aina ruokatreffit, illanistujaiset, kävelylenkin tai kahvittelut seurustelumuodoksi. Jos oikeasti haluan tehdä hankintoja, shoppailen yksin. Teen niin suunniteltuja täsmäiskuja kuin heräteostoksiakin. Heräteostoksetkaan menevät harvemmin poskelleen, koska olen oppinut tuntemaan tyylini aika hyvin. Ja jos menee pieleen, palautan epäröimättä. Ostan mielelläni myös second handia ja olen myös itse kova myymään pois vaatteita, joilla ei ole enää käyttöä. En koe mitään erityistä fiilistä korttia kassalla viilatessani, enkä tunne täyttymystä siitä, että lataan auton täyteen ostoskasseja. Vaateostoksiin liittyy siis kohdallani aika vähän tunnelatausta, vaikka pukeutuminen ja tyyli ovat minulle tosi tärkeitä. Ennen kuin ostan, yritän aina miettiä, onko kaapissani entuudestaan jotain vastaavaa tai onko minulla mitään, mihin yhdistää harkinnassa oleva vaate. Yritän hankkia pääosin laadukkaita vaatteita hyvistä materiaaleista, mutta ihan aina en jaksa syynätä materiaalilappuja suurennuslasilla. Arvostan silkkiä ja kasmiria, mutta en todellakaan hajoa palasiksi, vaikka kaappiin livahtaisi joskus akryyliäkin. 

Yleisin asuni arkimekon ohella taitaa olla harmaa neule yhdistettynä kapeisiin farkkuihin. Alle puen sen perusteepparin. 

Rentoja oloasuja minulla on runsaasti. Yleisin kotiasuni koostuu verkkareista ja t-paidasta. Olen kuitenkin tarkka siitä, että kotiasutkin ovat nättejä, kauhtuneet verkkarit ja paidat saavat lähtöpassit. Vaihdan aina kotivaatteet päälle heti, kun saavun himaan. "Kunnon vaatteissa" olen kotona ainoastaan, jos meillä on vieraita. 

Laskin luvun suurimmalla t-paitamäärällä, niin saan vähän virhemarginaalia, jos joku pyykkikopassa lojunut muu vaate pääsi unohtumaan. Ei se luku nyt niin paha ollutkaan! 

En laita haastetta erityisesti kenellekään eteenpäin, mutta sen saa poimia mukaansa kuka vain. Tulkaa sitten kertomaan, jos nappasitte sen mukaanne!