Olen niin valokuvauksessa, sisustuksessa kuin pukeutumisessakin kovasti yksityiskohtien perään. Pääpiirteittäin linja saa olla rento ja melko simppeli, mutta jotain pientä ekstraa pitäisi löytyä. Jotain pientä veneelle nappasin mukaani Rivièra Maisonista kaupunkikierroksellani.
Raikkaat servetit tulevat tarpeeseen, ihan aina en sentään kata kankaisilla lautasliinoilla veneellä.
Melkein tarpeellisia ovat uudet vesilasitkin, muoviset sellaiset. Meillä on vain kaksi vesilasia entuudestaan ja nekin alkavat olla aika kuluneet.
Taustalla sen sijaan luuraa jotain aivan totaalisen tarpeetonta, mutta niin suloista. Minikokoinen cooleri piccolopulloille lienee veneessä älyttömyyden huippu, koska mistäs merellä nyt jäitä saisi. Onneksi kaikessa ei tarvitse olla järkeä. Joskus riittää, että fiilis on oikea.
Vein veneelle myös ikuisuuksia vanhan lyhdyn, joka ei ole oikein koskaan kotona löytänyt paikkaansa. Eipä siinäkään varmaan järkeä ole nimeksikään, mutta toistan äsken sanomani. Ja satuinpa huomaamaan, että tuulisena iltana tuikkuni eivät oikein pysyneet päällä, kun yritimme istuskella niiden valossa kannella. Että ei se nyt aivan tarpeeton värkki ole.
Rivièra Maisonilla olisi ollut vaikka mitä ihanaa, jos olisin ollut paremmassa iskussa keksimään perusteluja. Valitettavasti retkiyönä kuitenkin tuuli niin, että vene keikkui ja aallot löivät, joten yöunet jäivät vähän hatariksi ja vaelsin kaupungilla pienessä sumussa. Ohutta yläpilveä pään sisällä on ollut muutenkin havaittavissa viime aikoina, jatkuva itä-länsi-itä-länsireissaaminen pitää siitä huolen. Kuukauden kun vielä jaksaa, niin sitten se koittaa. Kesäloma. <3 Sitä odotellessa pohdiskelen syntyjä syviä. Kuten nyt sitä, että olisiko uusi tarjotin veneelle kiva ja että onko roseviini mistään kotoisin.
Translation: I bought a little something for the boat. And I feel like I am about to buy some more.