Viikko alkoi mahtavalla tarjouslöydöllä. Olen aikamoinen alehaukka myös ruokakaupassa ja syynään tarkkaan oranssit laput. Löysin pihvejä! Niinpä maanantain lounas oli vähemmän arkinen. Toimitus huomauttaa, että viinilasissa on Cokis Zeroa. Juon aina limun viinilasista, jostain syystä hiilihapot pysyvät paljon paremmin niin. Knoppina kerrottakoon myös, että jostain syystä kertiksiä käytettäessä muovilasi pitää kuplat paremmin kuin pahvi. Oletteko maistaneet muuten tuota voita, jossa on merisuolaa? Ei kannata, koukkuun jää yhdestä kokeilusta. Jäin juuri kiinni siitä, että läträsin sitä myös leivän päälle. Sydän- ja verisuonisairaudet, here I come.
Näköjään viikolle sattui myös yksi viileämpi päivä, koska olen lähtenyt asioille noin lämpimässä varustuksessa. Revityt farkut ovat parin kuukauden takaiselta Nykin reissulta ja olin jo ihan ehtinyt unohtaa ne, kun oli ollut niin lämmintä.
Lueskelin iltaisin sängyssä Vene-lehteä, jossa oli vaikka mitä kiinnostavia juttuja.
Sitten käväisin työreissussa, raidoissa mentiin totta kai.
Nautin aamulenkistä Manhattanin eteläkärjessä, Vapaudenpatsasta tiiraillen. Valitettavasti Battery Park on edelleen Sandyn jäljiltä remontissa, joten kivoin pätkä lenkkiä jäi edelleen pois. Hikoiltuani riittävästi ostin delistä kylmän limun ja tallustelin viimeiset metrit hotellille ikionnellisena. Hyvä lenkki vain on jotain niin mielettömän ihanaa.
Muutkin hikoilivat jo aamusta. Viereinen nyrkkeilysali oli ripustanut isänmaalliset koristeet kattoon.
Raitaa valikoitui päälle myös aamukävelylle SoHoon. Pitkähihainen paita oli kyllä ihan liikaa ja onneksi päätin lopulta jättää huivinkin hotelliin, oli todella lämmin päivä.
Norppaa raitamarinadissa. Kävi nimittäin niin, että satumainen onnenkantamoinen kosketti minua ja sain revanssin Raitamania Manhattanilla -postauksessa kämmäämässäni hameasiassa. Päätin käväistä J.Crew'lla katsomassa, jos toukokuussa ostamatta jättämääni hametta sattuisi vielä olemaan. Olin varma, että ei olisi, koska mallistot tuntuvat vaihtuvan niin tiuhaan. Mutta tiedättekö mitä, sitä oli tasan yksi kappale. Minun kokoani. Alessa. Jesssss! Tällä kertaa loikkasin parhaalla tiikerihypylläni rätin kimppuun, ettei kukaan vain ehtisi väliin ja kiidätin saaliini sovituskoppiin. Edelläni jonossa ollut tyttö oli saanut tokavikan kappaleen ja onnittelimme siinä toisiamme iloisina. Kassalla paljastui vielä yllätys, lisäale. Alun perin 75 dollarin hame maksoi vain 30 taalaa, joten voisi kai sanoa, että hyvä, etten ostanut silloin toukokuussa.
Sitten olikin jo lähtökahvien aika. Edessä olisi pitkä rutistus, Nykistä melkein suoraan veneelle kulkematta lähtöruudun kautta. Kävin kotona vain vaihtamassa vaatteet ja suuntasin nukkumaan Båtille. Joku kommentoi edellisessä postauksessa, että käytämme hyvin venettä hyödyksemme ja tässä asiassa voin kyllä olla samaa mieltä. Jokikinen pienenpieni vapaanpipana todellakin vietetään veneellä aina, kun se on mahdollista.
Herättyäni merellä siirryin tärkeisiin hommiin. On kai se Egyptinkin tilanne merkityksellinen, mutta niin ovat myös oikeanväriset varpaankynnet.
Päivän asu veneellä oli hyvin teeman mukainen.
Kotiin palattuamme sain jalkaani pehmoiset uudet verkkarini, jotka myös jätin ostamatta toukokuussa, mikä harmitti. Jouduin vähän odottelemaan tätä hetkeä, koska matkalaukkuni oli jäänyt Nykkiin ja sain sen vasta seuraavana päivänä. Jälleennäkeminen oli riemuisa verkkareiden osalta, pari päivää likapyykkipussissa maanneiden hikisten lenkkikamojen kanssa ei niinkään.
Uusi Vene-lehti tuli ja löysin monta kiinnostavaa satamaa sen jutuista. Satama-asiaa onkin tiedossa huomisessa purjehdusmaanantaissa.
Tämän Nykin keikan teema oli selvästi se, että ostin kaiken, mikä oli edellisellä kerralla jäänyt kaivelemaan, koska myös Dean&Delucan kahvikuppi, jonka olin aiemmin todennut ärsyttävän painavaksi raahattavaksi, pääsi ostoskassiin.
Minun on pakko myöntää. Vaikka nautin kesästä ihan täysillä, enkä toivoisi sen koskaan loppuvan, niin selvästi kaipaan joitain jouluisia makuja. Oli pakko laittaa aamupalajugurttiin pähkinöitä ja kanelia. En kuitenkaan taida olla ainoa, koska blogiin tullaan säännöllisesti hakusanoilla kuinka purjehtijaksi tullaan piparimysli. Se on täysin ymmärrettävää, koska piparimysli nyt vain on todella hyvää ja olisi ihan pöllöä, että sitä voisi syödä vain pienen hetken vuodesta. Mutta hakusanoja kuinka purjehtijaksi tullaan joululevy ehkä hieman ihmettelen. Kamoon ihmiset, nyt on sydänkesä!
Uusi hamekin pääsi heti päälle, kun polkaisimme Miss MbMJ:n kanssa pystyyn ex tempore -tyttöjenillan. Totesin korkkareita kaapista etsiessäni, että ehkä voisin sijoittaa joihinkin todella laadukkaisiin mustiin korkkareihin tyyliin Louboutin tai Choo, koska näköjään en ihan kamalan usein sellaisia ostele. Nämä kengät on nimittäin ostettu mieheni kolmekymppisille. Hän täyttää tänä vuonna 38.
Aloitimme illan Hard Rock Cafesta. Tilaan oikeastaan aina ravintolassa fish and chipsit, jos sellaiset löytyvät listalta. Annos on sellainen, että en ikinä tekisi sellaista ruokaa kotona, joten ulkona nautin täysillä käristetyistä kaloista. Nam!
Meillä oli niin hauska ilta, että palasin kotiin vasta aamulla, kun linnut jo laulelivat ja Hesarit kolahtelivat postilaatikoihin. Tuli mieleen, kun parikymppisenä tultiin Kaivohuoneen Pool Partyista kengät kädessä hipsien kotiin. Yksi mun mielestä parhaista jutuista kesässä on ehdottomasti öiden valoisuus, jonka moni teistäkin on maininnut edellisen arvontapostauksen vastauksissa. Vastauksia on muutenkin ollut aivan ihanaa lukea, niistä tulee huippuhyvälle tuulelle. (Arvonta jatkuu vielä vajaan viikon ja Laivakoiran alekoodi on voimassa vielä tänään ja huomenna.)
Hyviä tuulia uuteenkin viikkoon kaikille ja nauttikaa aurinkoisesta sunnuntaista!
Translation: This week was good food, New York, stripes, friends, sailing and fun fun fun. pretty good, I would say!