Kuluneella viikolla nautin Laivakoiran kanssa ihanasta auringosta iltakävelyllämme. Oli lämmintä, mutta raikasta ja linnut lauloivat.
Nautin myös onnistumisen elämyksestä - löysin nimittäin itselleni vihdoin farkkupaidan. Paita löytyi Henkkamaukasta ja oli kyllä aikamoisen etsiskelyn tulos. Missään kaupoissa ei meinannut lykästää, mutta onneksi ystäväni bongasi tämän.
Laivakoira otti vastaan masurapsutusta iltaisin. Se oli tällä viikolla todella suloinen ja todella raivostuttava. Kävi moneen kertaan lähellä, ettei piskistä tullut rukkasia.
Luovutin kukkien kanssa - enhän minä edes ole kotona niitä hoitamassa ja niistä iloitsemassa, joten kynttilät pääsivät kukkien mestoille. No, niitä ei ainakaan voi tappaa.
Kävin lyhyellä työmatkalla ja toteutin hotellin sängyssä uskollisesti aamurutiinejani, kahvittelua ja blogikierrosta.
Takaisin palattuani vietin aikaa Laivakoiran kanssa, joka jahtasi raivoisasti oravia, käskyistäni huolimatta juoksi suoraan pyöräilijän alle (jessus, että hävetti) ja joi mutavettä kieltojani uhmaten.
Sillä aikaa, kun olin ollut reissussa, Laivakoira oli myös varastanut pöydälle jääneestä salaatista tomaatit (???) ja oksentanut ne sitten olohuoneen matolle. Pinna alkoi kiristyä.
Oli siis pizzan paikka, väsyneenä ja ärsyyntyneenä toleranssi ei olisi yhtään riittänyt vaativampaa ajatustyötä vaativien ruokalajien valmistukseen.
Lepuutin vielä hermojani katsomalla Solsidania sängyssä jäätelöä mussuttaen. Lautanen on lavastusta, imaisin koko paketin Ben&Jerry'sin Karamel Sutraa. (Huomatkaa yksi kuolemaa tekevä orkidea taustalla.)
Juhannusaaton kuvamuistona toimi räpsy parin vuoden takaa. Tässä oli sen juhannuksen rakkaudella viljelty perunasato. Sittemmin olen ostanut perunat kaupasta.
Ihania uusia siiklejä oli myös juhannuksenviettopaikassamme tarjolla, kera taimenen ja siian. Nam. Matkasta sinne kerron huomenna, nyt todettakoon, että en tuhonnut matkalla omia enkä muiden veneitä, perille päästiin ja laiturikin säilyi ehjänä.
Juhannuskylässä Laivakoira leikki kepillä, ui ja saunoi hulluna, oli sylissä ja söpöili. Sitten se muisti taas uudelleen löydetyn villikkovaiheensa ja pissasi sisälle, kaivoi luvatta kuoppaa rhodon juurella, ei tullut luokse käskettäessä ja sai minut häpeämään silmät päästäni. Koirasta melkein rukkaset, osa kaksi siis.
Juhannuskylässä Laivakoira leikki kepillä, ui ja saunoi hulluna, oli sylissä ja söpöili. Sitten se muisti taas uudelleen löydetyn villikkovaiheensa ja pissasi sisälle, kaivoi luvatta kuoppaa rhodon juurella, ei tullut luokse käskettäessä ja sai minut häpeämään silmät päästäni. Koirasta melkein rukkaset, osa kaksi siis.
Luvattua helteistä juhannusta ei näkynyt ennen kuin vasta lauantai-iltapäivällä, joten asustin raitamekkoni kumppareilla ja untuvatakilla. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tulimme käymään kotona lauantai-iltana, mies työjuttujen takia ja minä ihan vain nukkumaan yhden yön omassa sängyssä, vanha ei muuten jaksa. Tänään palataan saaristoon ja päästään purjehtimaan mitä upeimmassa säässä. Aurinkoista sunnuntaita muillekin!
Translation: This week my dog was incredibly cute and incredibly annoying. And I found a chambray shirt!