Viikkokatsaus

Ihanaakin ihanampi kesäviikko alkoi asiaankuuluvilla, jäätelönsävyisillä kynsilakoilla kynsissä. Hempeää valikoitui myös päälle. Otin varmuuden vuoksi huivinkin mukaan, mutta oli aivan huippua todeta se turhaksi lämmikkeeksi vielä iltamyöhälläkin. 

Hempeilin itseni koulun penkille Suomen Chiltoniin eli Norssiin, jossa erään käymäni kurssin luennot ovat. En tiedä mitä siitä pitäisi ajatella, että tunnun keksivän ihan mista tahansa arjessa kohtaamastani asiasta Gilmore Girls -referenssin, mutta en voinut välttyä saamasta mieleeni jaksoa, jossa Rory ja Lorelai ovat lähdössä Chiltonista viimeistä kertaa, kun Rory valmistuu. Onkohan tämä jo vähän friikkiä?

Kesä-Stadi antoi parastaan, mitä iltoja tällä viikolla onkaan ollut!

Jos on lämmin kesäilta, niin sitten kuuluu syödä mansikoita ja kermavaahtoa pihalla. Niin se vain on. 

Viikkoon mahtui myös äärimmäistä hämmennystä. Siis yömeikkiä? "You need nighttime mineral powder?" Oh really, I didn't realize I did! Vaikka minulla olisi kuinka mojova näppy naamassa tahansa, en silti koe tarpeelliseksi peittää sitä yölläkin. Ehkä en vain ymmärrä. 

Moiset maalliset murheet saivat kyytiä, kun suuntasimme nauttimaan upeaakin upeammasta illasta merelle. Jääkylmä valkoviini, vielä illallakin sortsikelien verran lämmittävä aurinko ja lempeä tuuli - onnistumisen ainekset olivat kasassa. Viinistä on pakko mainita, että se on sauvignon blancia, sitä samaa kuin viimeksikin. Erehdyin nimittäin Facebookissa intoilemaan jääkylmästä chablis-lasillisesta ja sain tätini kommentoimaan/tykkäämään mitään statustani ensimmäistä kertaa ikinä. Hän vastasi pikapikaa, että sitä laatua ei totisesti sovi nauttia jääkylmänä. Anteeksi, täti! :D

Aamukahvit keitettiin uudella menetelmällä. Mies oli ostanut varuste.netistä tuollaisia minikahvisuodattimia. Kuuma vesi kaadettiin tuosta kahvipurujen läpi ja kahvi oli valmista. Hyvää tuli! Tämä sopii tilanteisiin, jossa tehdään vain yksi tai kaksi kuppia, mainiosti. 

Tällä viikolla hain myös fillarini huollosta, jossa se oli saanut uudet renkaat ja vähän TLC:tä vuosien kellarissa kyyhöttämisen jälkeen. Minulla on myös uusi kori ja koska korillisella fillarilla ei voi ajaa ilman, että korissa on ruskeaan paperiin käärittyjä kukkia ja mansikoita, tulin kotiin kukkakaupan kautta. 

Laivakoira otti koko viikon rennosti. 

Yhtenä iltana kävin kaupungilla etsimässä ystäväni kanssa hänelle fascinatoria häihin. Kun ystävä oli lähtenyt kotiin, harhauduin hipelöimään farkkupaitoja. En ostanut. Vielä.

Perjantaina vierailin Henri Lloydin kaupassa, jossa tutustuin suloiseen Elluun. Mikä mainio hauveli, niin suloinen ja reipas! Ellu on virallinen kauppakoira. 

Sain pukea oman mallinukkeni. 

Enkä todellakaan lähtenyt kotiin tyhjin käsin. Ensi viikolla on luvassa hyvin, hyvin raitaisia päivän asuja. 

Olin kuullut, että tämän postauksen ylintä mekkoa ei enää olisi saatavilla ja huolestuin. Yritin pyrkiä vastaavaan lookiin muilla keinoin, vetämällä viimevuotisen Hailey-mekkoni päälle mustan tulppaanihameen. Siitäkin tuli ihan kiva asu...

...mutta sekä minä että eräs lukijani (terkkuja) saimme yllättyä iloisesti, kun liikkeessä oli kuin olikin Claudia-mekkoja. Ja vieläpä alennuksessa!

Uudessa Claudiassani seikkailin myös työmatkalla Hongkongissa. Kävin sushilla ja hihnalla pyörivien sushien laiska tuijottaminen oli juuri sopivaa toimintaa valvotun yön jälkeen. 

Siinä ne vilistivät.

Minun olisi pitänyt olla kiltisti hotellihuoneessa tekemässä koulutehtävää, mutta jotenkin löysin itseni vaeltamasta tyttöjen kanssa kohti rantabulevardia Starbucksin Mocha Cookie Crumble Frappuccino kädessäni. Muistelin erästä nettikeskustelua, jossa eräs keskustelija moitti Starbucksin olevan niille, joilla on 4-vuotiaan kahvimaku. Tunnustan. Ja tilasin päälle kermavaahtoa kans. Syntisen herkun jälkeen palautin itseni ruotuun ja koneelle. 

Ennätin tehdä kouluhommia jonkun aikaa ja sitten olikin vuorossa odotettu hetki, kisastudion alkaminen. Oma versioni oli tällä kertaa vähän vaatimaton, mutta häiden tunnelataus korvasi ympäristön ankeuden. 

Fiilistelin täysillä ja väittelin samaan aikaan somessa kiivaasti siitä, onko rakkaus aitoa vai ei ja että onko Chris nilkki vai ei. (Tietty on ja ei ole vaan ihana ja ihan in lööv!) 

Tänään aamiaisella turhauduin barbiekokoisiin kahvikuppeihin (tuli taas Lorelai mieleen, kun mietin, kehtaanko pyytää tarjoilijaa jättämään pannun pöytään) ja hain itselleni järeämpää tavaraa. 

Ja nyt niiden koulutehtävien pariin, I promise! Leppoisaa sunnuntaita kaikille!