Viikon onnenpipana esiintyi New Yorkin keikan muodossa.
South Seaportissa paistoi aurinko ja ihmiset nauttivat terassielosta. Varsinaiset liikkeet olivat edelleen kiinni, mutta pop up -kauppoja oli ilmestynyt riviin kuin sieniä sateella.
Pier 17 -laiturilla purjelaivat odottivat risteilemään lähtijöitä.
Törmäsin iltakävelylläni Madame Foutaan, joka oli lastensa kanssa lomamatkalla. Madame luotti paljetteihin ja raitoihin. Samaistuin.
Aamulla päätin tutkailla minulle ennestään tuntematonta aluetta, Hudsonin rantaa. Sain vinkin 5 things to do in New York -postauksen kommenttiboksista ja halusin heti testata kivaksi suositeltua kävelyä. Suosittelen muuten lukemaan tuon kommenttiboksin, siellä on vaikka mitä hyviä lisävinkkejä New Yorkiin.
Siellä se Vapaudenpatsaskin pilkisteli. Löysin myös to do -listalle jotain aivan uutta. Joskus on pakko päästä purjehtimaan Nykissä!
Joenrannalta matka jatkui SoHoon. Lorvimme työkaverini kanssa laiskasti kaupoissa ja teimme heräteostoksia (minulle kulutetut farkut ja hänelle t-paitoja).
Muutamien kauppojen aukeamista odotellessamme päätimme nauttia aamupala numero kakkosen. Pöytäkuntamme virallisena asuna toimi mikä tahansa raita.
Myös värikkäitä asusteita arvostettiin. Minä luotin vakkarioranssiin.
Kollegani taas osti American Eaglelta hauskan kesäkellon.
Kun Nykki-klassikot eli savulohibagelit kahvin kanssa oli nautittu, suuntasimme raidoissamme vielä muutamaan liikkeeseen pyörimään. Mitä lie mielessäni liikkunut (ei paljon mitään), kun bongasin J.Crew'lta aivan täydellisen ihanan raitahameen - ja jätin sen ostamatta. Kadun syvästi. Epäilen, että bongaamani massiiviset raitamäärät aiheuttivat jonkin häiriötilan, joka sai minut luulemaan, että kaapissani olisi niitä tarpeeksi. Ei ole.
Translation: I went to New York and saw stripes everywhere.