Viikkokatsaus

Kuluneella viikolla raitakassissa matkusti muuta kuin skumppapulloja. Tässä olen tunkenut sinne ruuvinvääntimen ja eväsleipiä. Hyvin mahtui!

Ruuvinväännintä tarvittiin selkänojien paikalleen kiinnittämiseen. Keväthuolto siis jatkui. Minun tehtäviini kuului muun muassa kaikkien pehmusteiden huolellinen tuuletus, tamppaus ja harjaus. Siniset patjat ovat ihan kivat, mutta samettimainen pinta ja tumma väri ovat painajaismaiset valkoisen koiran perheelle. Uhittelin viime syksynä, että tänä keväänä olisi uusien päällisten vuoro, mutta jotenkin se aika ja into sitten vain loppuivat kesken. No, ehkä ensi vuonna!

Hyvin edistyvästä keväthuollosta sain paljon hyvää mieltä ja energiaa, joka kertautui juoksulenkillä. Tein nimittäin niin oman mittapuuni mukaan hyvän ajan kympillä (55 min.), että hymyilytti kaksi päivää. 

Jos oli emäntä tehnyt tuhmuuksia tyynyostoksilla, niin koiruuksia harrasti myös Laivakoira. Se söi peräti kolme kertaa luvatta maasta varmaan jotain ihan tajuttoman ihanaa. Olin juuri edellisellä viikolla ennättänyt madottaa sen ja nyt mietin, että pitäisiköhän antaa toinen matokuuri heti perään. En nimittäin halua edes ajatella, mitä se mahtoi popsia. Yrk. Pitäisi näköjään olla silmät selässäkin!

Punaiset housut pääsivät jalkaan ennen veneen veteenlaskua. Koska en pääse Atlantin yli purjehdus -referenssistä irti, pohdin, että pitäisiköhän leikata housuista sortsit. Niistä ei ehkä tulisi ihan niin voimakkaita mestariskiglariviboja. 

Käväisin työmatkalla Koreassa. Aikaero noin päin saa minut aivan veteläksi, enkä viettänyt aikaa juuri muualla kuin sängyssä. Yöpöydältä löytyy aina lukemisten ja datailuvälineiden lisäksi kahvikuppi, taskulamppu ja huoneen avain. Tämä on turvallisuusvinkki myös muille matkailijoille. Avain ja fikkari löytyvät käden ulottuvilta tulipalon tai muun hätätilanteen varalta. Fikkarilla voi näyttää valoa mahdollisesti savuisessa tai muuten pimeässä tilassa ja avaimella pääsee takaisin huoneeseen, jos käytävällä tuleekin liian tukalat oltavat. 

Tällaisilla työreissuilla en tee muuta kuin kolmea asiaa. Nukun, treenaan ja syön. Kävin salilla tekemässä lempeän jumppapuntin. 

Illalla kävin pikaisesti muutaman työkaverin kanssa syömässä korealaista barbequeta. Pöydän keskellä on tuollainen grilli, jossa paistetaan lihaa ja valkosipulia. Ne kasataan erinäisten tunnistamattomien vihannesten ja kastikkeiden kanssa salaatinlehtien sisään ja syödään käsin. Hyvää! 

Hotelliaamupalalla olen hyvin, hyvin kaavoihin kangistunut. Syön aina munakkaan, kalaa (jos on), vihanneksia, hedelmiä ja maustamattoman jugurtin. Nyt revittelin ja otin lisäksi vielä ananas-kookossmoothien. 

Kotiin päästyäni oli pakko lähteä asioille. Kuten tässä postauksessa kerroin, jostain syystä idästä palattuani tunnen vastustamatonta vetoa siivousvälineosastoihin kaupoissa. Niinpä yritän yleensä pysytellä niistä poissa, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoa. Osoitin voimakasta itsekuria torjumalla nimeäni huudelleet Laura Ashleyn 18 euron yleispuhdistusaineet, jotka olivat ihan tosi näteissä pulloissa, joten päätin palkita itseni harvinaisella herkulla. En ole tainnut mainitakaan, että rrrrakastan Mäkkäriä! Kun olin lapsi, vanhempieni oli välteltävä paikan nimen mainitsemista, koska olisin halunnut sinne heti. Kultaiset kaaret ovat siis olleet sydäntäni lähellä aina. McFeast-ateria ja kinuskisundae. Eipä. 

Mäkkärin lisäksi fanitan usein Ikeaa, mutta myönnettävä on, että tämä kakkuvuoka ei ehkä ollut laadukkain mahdollinen ostos. Ja koska kakkuvuokaa tarvittiin tänä aamuna, eikä uuden hankkiminen ollut mahdollista, tarvittiin hitunen luovuutta. 

Työn alla on Valion mainoksesta löytynyt Domino-pohjainen mansikkarahkakakku. Valitettavasti kaikki muutkin pääkaupunkiseudulla taitavat tehdä samaa kakkua tänä viikonloppuna ja jouduin hieman soveltamaan raaka-aineissa. Valion mansikkarahka vaihtui Arlan mansikka-raparperiversioon, koska edellä mainittu oli loppu. Myös vaadittu mansikkakerma oli loppu, mutta löysin satttumalta yhden sellaisen juustohyllystä, tuorejuustojen taakse piilotettuna. Löydökseni jälkeen vahdin kärryäni maanisesti, kun pelkäsin, että joku vie niistä kaupan vikan mansikkakerman. 

Soveltamista tarvittiin myös pohjan teossa, koska meillä ei ole tehosekoitinta, jossa pistää keksit päreeksi. Onneksi minulla on vanha kikka. Lukioikäisinä hakkasimme Rouva Muffinssin kanssa lihanuijalla Oreoita palasiksi vaniljajäätelön sekaan, koska silloin ei todellakaan saanut kaupoista mitään Cookies n' Cream -jäätelöitä. Pieksäntä oli erittäin terapeuttista, usein hoimme joidenkin armeijaan karanneiden poikien, jotka eivät koskaan soittaneet, vaikka lupasivat, nimiä. Sitten joimme litroittain Cokis Lightia, söimme jäätelöämme ja katsoimme tiistai-illan telkkarisarjoja, Ally McBealia ja muita sellaisia. Tiistai oli silloin ihan paras telkkaripäivä!