"Wau, wau, wau!" Siinäpä tunnelma tiivistettynä. Kävin Singaporessa elämäni ensimmäistä kertaa, enkä voisi olla enempää haltioissani.
Ilma oli lämmin ja kostea - linssikin huomasi tämän, mutta tokeni onneksi pian. Verrattuna muihin Aasian suurkaupunkeihin Singapore on kuitenkin ilmaltaan hämmästyttävän raikas. Kaupunkivaltiossa rajoitetaan autoilua oikein kunnolla ja se näkyy siinä, ettei siellä ole ollenkaan samanlaista liikennekaaosta kuin esimerkiksi Bangkokissa. Paikallinen kollegani kertoi, että jos haluaa ylipäätään ostaa auton, täytyy ensin hankkia autonostolupa, joka voi maksaa jopa 20 000 Singaporen dollaria (n. 12 500 €). Summa vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon autoilua juuri sillä hetkellä halutaan kuriin. Kaikkien taksikuskien taas on oltava syntyperäisiä singaporelaisia ja heillä on oltava moitteeton ajohistoria.
Singapore oli huikea sekoitus siirtomaatunnelmaa ja Aasiaa. Britit lähtivät sieltä vasta 1960-luvulla ja pari vuotta Singapore kuului Malesialle, joka kuitenkin päätti, ettei halua kaupunkia itselleen. Vanhoista brittiläisen imperiumin ajan rakennuksista on pidetty todella hyvää huolta ja kaupunki on erittäin siisti. Roskaamisesta sakotetaan kunnolla. Siksi onkin ihan hassua, että Singaporen yhdessä maamerkissä, Raffles-hotellin Long Barissa suorastaan kuuluu heittää maapähkinöiden kuoret lattialle. Koko valtio on huipputarkka siitä, ettei maahan viskellä mitään, mutta tällainen pieni poikkeus sitten löytyy. Alkuperäinen Singapore Sling on kehitetty Long Barissa ja se kuuluu kaupungin must-nähtävyyksiin. Olin itse sen verran ketku, että kävin vain kuvaamassa, enkä jäänyt istuskelemaan.
"Raffles Hotel stands for all the fables of the exotic East." - Somerset Maugham
Menneen maailman henki Rafflesin nurkilla oli läpitunkeva, hyvällä tavalla. Tuli jopa vähän huono omatunto, kun ajattelin, että todellako ihannoin tällä tavalla siirtomaahistoriaa...
Singaporesta tuli samaan aikaan mieleen Hongkong, Bermuda ja joku, jota en osaa oikein määritellä. Varmaa on vain se, että tänne haluaisin kyllä uudelleen!
Iltasella tutustuin ihan toisenlaiseen Singaporeen. Olin onnekkaasti liikenteessä kaupunkia erinomaisesti tuntevien kollegoiden seurassa. Suuntasimme Lau Pa Sat -nimiseen ruokakeskittymään. Valtaisa halli oli alunperin kalamarkkinoiden näyttämö, ja se rakennettiin jo 1800-luvulla. Tänä päivänä sieltä löytyy noin tsiljoona erilaista kojua, joista voi ostaa kaikenlaisia ruokia. Osa seurueestamme haki intialaista ja osa taas tilasi satayta, joka onkin ehkä paikan tunnetuinta herkkua.
Satay-kojuja on vaikka kuinka paljon ja ilma on käryinen. Muovipöydät ja -jakkarat on katettu kadulle, joka suljetaan illaksi liikenteeltä. Tämä taitaa olla yksi niitä harvoja paikkoja Singaporessa, jossa voi syödä todella edullisesti. Ruokailijoita on niin paikallisia kuin länkkäreitäkin, pukumiehet ja varvassandaalituristit syövät vartaita ja juovat olutta sulassa sovussa. Satay-versioita on usemmanlaisia: lammasta, kanaa, jättikatkarapuja... Lisäksi tilasimme riisiä, joka oli ihan käsittämättömän hyvää. En normaalisti edes kauheasti tykkää riisistä, mutta tätä otin lisää ainakin kaksi kertaa.
Singapore oli paljon rennompi paikka kuin olin kuvitellut. Olin jotenkin purkkakiellosta, joka sai minut käymään paniikissa kaikkia reissulaukkujani läpi, etten vain vahingossa toisi purkkaa maahan, ja roskaamissakoista ajatellut, että täällä on tiukka kuri kaikessa muussakin. Sainkin tutustua eläväiseen, kauniiseen ja tunnelmalliseen kaupunkiin, jossa ihmiset istuskelivat lämpimässä illassa kaduilla ja baareissa yömyöhään keskellä viikkoakin.
Historialliseen alueeseen kuului myös Chijmes, vanhasta luostarista ravintolakeskittymäksi kunnostettu alue. 1800-luvun puolessavälissä rakennettu ranskalainen nunnaluostari oli todella makea paikka.
Olisin voinut kulkea kuvaamassa aivan loputtomiin ja uskomaton rantapromenadi sai kaipaamaan laajakulmaa. Miten paljon nähtävää! Tänne haluan ehdottomasti vielä palata. Ihana, ihana kaupunki.
Translation: I went to Singapore for the first time. I absolutely loved it!