En juokse missään niin hyvällä vauhdilla kuin Central Parkissa. Osasyynä on alusta, se on oikeastaan ainoa paikka, jossa juoksen lenkin kokonaan asfaltilla. Ihan yhtä suuri tai painavampikin syy on kuitenkin tunnelma. Se on inspiroiva, maaginen ja hurmaannuttava. Heti aamukuudelta puisto on jo täynnä. Juoksijoissa on niin kovaa meneviä, että suhahdus vain kuuluu, kun he vilahtavat ohi. On papparaisia, jotka ovat todennäköisesti juosseet siellä vuosikymmeniä ja joiden eteneminen on liikuttavaa katsottavaa. On mummeleita, jotka pölähtävät rinnalle ja jättävät täysin jalkoihinsa niin, että itsekin ihmettelee, että mitä tapahtui. On vapaana leikkiviä koiria, kilpapyöräilijöitä, jotka ajavat ryhminä samanlaisissa paidoissaan ja kävelijöitä. Joukkoon solahtaa helposti ja kokee jonkinlaista yhteenkuuluvuutta. Täällä sitä vain sporttaillaan porukalla. Aina löytyy joku, jonka peesissä lähteä kiihdyttelemään ja joku, jonka voi voitonriemuisena ohittaa.
Aamun valossa puisto on mielestäni kauneimmillaan. Vaikka lehdettömät puut olivat aika rujon näköisiä niin kuin täällä kotonakin, alkava kukkaloisto antoi viitteitä tulevasta. Ei mene varmaan viikkoakaan, kun kaikki kukkivat puut ovat upeimmillaan. Kun biisit vaihtuvat Spotifyssa, välissä kuuluu lintujen laulua.
Kun palaa puistosta takaisin kaupungin puolelle, tulee kuin eri maailmaan. Heräilevä 5th Avenue on vielä tyhjillään ja loppuverryttelijän ei tarvitse väistellä ketään. Kaupat ovat vielä kiinni, vastaan tulee lähinnä muita lenkkeilijöitä, joita morjestella.
Pysähdyin juuri ennen hotellia deliin ostamaan banaanin ja Cokis Lightin. Ensimmäinen on akuutti hiilarilähde, jotta palautuminen alkaisi hyvin ja toinen ihan vain puhdas pahe, hyvin nautinnollinen sellainen. Delissäkin on vielä hiljaista. Aamukahvia ovat ennättäneet hakemaan vasta raksamiehet, muut duunarit tulevat vasta myöhemmin.
Hyvä olo tuli koko päiväksi. Juoksin noin kymmenen kilometriä ja sain valtavan määrän energiaa. Suu vetäytyi hymyyn automaattisesti. Jos voin jotain suositella New Yorkin matkaajille, niin tämä on ehdoton ykkönen. Lukijalleni, joka suri sitä, että on haluaisi juosta, mutta tulee ihan punaiseksi, tarjoan tämän kuvan (jota on vielä muokattu pikkuisen eli oikeasti olin vielä punaisempi). ;) Ja hei, puolet puistossa hikoilleista näytti ihan samalta. Eikä siinä vielä kaikki. Nykissä mennään tästä ihan pokkana samalla naamalla Whole Foodsiin keräämään kori täyteen hipsteriruokaa ja sitten vasta kotiin suihkuun.
Translation: I love running in Central Park, NYC. For some reason I run so fast there and the park is just so beautiful. It's the complete experience! I warmly recommend this to everyone.
